Suomipop festivaali 2013

Tuli vähän yllättäen piipahdettua Suomipop festareilla viime viikonloppuna parina päivänä. Veli halusi nähdä PMMP:n ainakin vielä kerran ja niin tietysti minäkin. Joten nokka kohti Jyväskylän Lutakonaukiota!

Jos tämän kesän festaripostausten jälkeen jollekin on jäänyt vielä vähän epäselväksi, niin PMMP on ylivoimaisesti parasta livemusiikkia. Parasta! Eppu Normaalin lisäksi of course. Lisäksi ihmeteltiin Elokuuta, Jukka Poikaa, Yötä, Irinaa ja Popedaa. Ja vähän Matti Nykästä joka myös piipahti lavalla jossain välissä. Festariruoan taso jaksaa myös ihmetyttää aina ja yhä vaan. Veikka osti kympillä makkaraperunat, jotka ei kyllä olleet makkaroita nähneetkään. Seuraavana päivänä syötiin kämpällä jo niin paljon, että ei tarvinnut mennä ruokakojuille päinkään. Mutta kaikkineen oli taas erittäin supreme viikonloppu vaikka Eppu Normaali olisi tehnyt siitä aivan häkellyttävän täydellisen! Viimeisen kuvan riemuidiootti kiittää ja kuittaa.

Ruisrock 2013

Niin se tuli ja niin se meni, tän kesän paras viikonloppu! Oli ihan mieletöntä päästä ekaa kertaa festaroimaan kunnolla useammaksi päiväksi. Kaverin kanssa yövyttiin Ruissalon leirintäalueella Saaronniemessä pakun peräkontissa ja se kyllä päihitti teltassa yöpymisen mennen tullen, vaikka tuli ehkä ihan vähän kalliimmaksi. Laskeskelin omaksi kiusakseni sillain suunnilleen että lippuineen, leiriytymisineen ja kaikkineen reissuun meni lähemmäs 300 euroa. Oli kuitenkin niin huikea reissu, että ihan hirveästi en jäänyt kaipaamaan noita rahoja.

Pelkästään ihmisten festarityylien bongaaminen oli hauskaa touhua. Tuli nähtyä ihania maksimekkoja, upeita tatuointeja ja superlyhyiden shortsien lahkeista pilkottavia persposkia. Olisin itekin halunnut nähdä vähän enemmän vaivaa, mutta toisaalta kun katsoo tuota hiekasta harmaantunutta reppua ja vaatteita... Takkinikin hukkasin ja Converset vetelee nyt todella pahasti viimeisiään, mutta sekä takilla että Consseilla on jo vähintään viitisen vuotta ikää, joten ehkä tämä oli ihan hyvä viimeinen retki niille.

Ja tuli siitä musiikkipuolestakin nautittua koko rahan edestä. :D Mitä nyt taas pientä kiirettä kun piti juosta lavalta toiselle. Mä sain pitää välillä pieniä ruokataukoja sillä aikaa kun kaveri juoksi kuuntelemassa kaiken mahollisen mistä ite en ollut niin kiinnostunut. Mutta tykkäsin kyllä joka keikasta minkä näin, vaikka meinasin tukehtua vuorotellen hiekkapölyyn tai tupakan hajuun. Paitsi että PMMP:n keikka ei tänäkään kesänä näköjään Ruississa ollut mikään menestys mun kohdalla, vaikka Paula ja Mira oli yhtä upeita kun aina. Mutta Huoratron, Editors, Crystal Castles ♥♥♥ ja The Sounds, wau! The Soundskin oli niin mielettömän nostalginen ja sitten kun Michael Monroe vielä tuli laulamaan Ivarssonin kanssa, niin wau! Lisäks tykkäsin tosi paljon Graveyardista ja Ismo Alangosta, koska kummankin keikoilla oli tilaa hengittää ja heilua ihan omassa rauhassa. :DD Harmitti vaan kun jo Huoratronin jälkeen jalat oli ihan tuhottoman kuolleet ja se oli melkein ensimmäinen keikka mikä koko festareilla nähtiin, niin ei riittänyt voimat ihan parhaalla tavalla enää sunnuntaina.

Viikonloppuun kuului kyllä paljon kaikkea jännää. Verta, hikeä ja kyyneliä nyt vähintään. Tunneskaala kolmen päivän aikana oli todella laaja, tuli koettua varmaan kaikki mahdollinen väliltä äärimmäinen euforinen onni ja jäätävä itkupaniikkikohtaus, kun yhtäkkiä huomasi, että ei ole mitään käryä kaverin tai veljen sijainnista. Itellä oli akku loppu, mutta sain pummattua joltain ihanalta tuntemattomalta ihmiseltä puhelinta sen verran lainaan, että koitin soittaa veljelle, mutta kuinka ollakaan senkin akku oli loppu. Onni että kaikki päätty hyvin, löydettiin toisemme leirintäalueelta ja päästiin lähtemään kohti Tamperetta vielä siinä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, koska veli toimi pakun kuljettajana eikä halunnut nukkua enää yhtään yötä teltassa. :D

Loppuun vielä kuva festarikynsistä, innostuin taiteilemaan leimasimella pitkästä aikaa ja se olikin helpompaa kun muistin. Reissun jälkeen lakkauksista ja kynsistä oli enää hädin tuskin mitään jäljellä, mutta oli kiva olla taas laitetuilla kynsillä niin pitkään kun ne kesti.

Tänä kesänä on luvassa uusia kokemuksia vielä sen verran, että hain Jurassic Rockiin talkoohommiin ja vietän siellä elokuun tokan viikonlopun anniskelussa. En malta odottaa, jos sitä vaikka pääsisi näkemään tai edes kuulemaan System of a Downiakin siinä sivussa. :-)

Last weekend was SUPERB! I spent it with an awwsum friend at Ruisrock listening to incredible bands such as Crystal Castles, Editors and The Sounds. Lots of blood, sweat and tears included.

Banana banana banana terracotta banana terracotta terracotta pie!

Viimeksi kun olin Ylöjärvellä porukoiden luona käymässä, niin tuli taas kerran vähän leivottua. Jyväskylässä ei viitsi tehdä mitään piirakoita tai semmosta, on kivempi kun syöjiä on vähän enemmän. Ennen oisin varmasti leiponut ihan innoissani sillä mentaliteetillä, että jee enemmän itelle syötävää. :D

Tämän herkullisen piirakan ohjetta en onnistunut löytämään netistä, mutta spesiaalin siitä teki se, että pohjaan ja täytteeseen tuli vaniljajogurttia (eikä mitään leseitä mitä netistä löytyvissä ohjeissa on). Alkuperäsessä ohjeessa oli mustikoita, mutta ne voi varmaan korvata melkein millä tahansa fiiliksen mukaan, tässä tapauksessa raparpereillä. Tuo pohja on ihan mielettömän hyvää ja pehmeetä ja nomnomnommmm.


Ylöjärvellä kävi myös vähän kavereita grillailemassa ja leivoin äkkiä tämmöisiä sitruunaleivoksia vähän varioituna. Korvasin tuon väliin tulevan aprikoosimarmeladin kuohukerma-sitruunarahkaseoksella. Mun makuun tomusokerikuorrute oli vähän ällömakeeta, mutta kai se ihan syötävää oli kun koko torttu katosi illan aikana. Ainoo vaan etten tiedä johtuiko meidän kiertoilmauunista, että tuo taikina oli aika rapsakkaa tultuaan uunista, vaikka se ei ollut lähelläkään palanutta. Jotenkin olisin kuvitellut, että siitä tulis semmoista pehmeetä.

I baked some yummy rhubarb pie and a lemon cake thingie while I was visiting my parents.