Canvas Festival

Oon taas vähän myöhässä tän postauksen kanssa, mutta halusin vielä kirjotella kesän viimeisestä festarista, kun sain sieltä niin kivoja kuviakin. Kyseessä on siis Canvas Festival, joka tapahtui 30.-31.8. täällä Jyväskylässä. Kyseinen festari järkättiin ekaa kertaa ja tapahtumapaikkana toimi entinen paperitehdas. Mielestäni se sopi todella hyvin tuommoisen kaupunkifestarin ympäristöksi. Olin vähän kahden vaiheilla tuonne lähdöstä, mutta onneksi Laura houkutteli mukaan tuona tokana päivänä. Oli jättebra kruunaus koko festarikesälle!

Löysin pokkaristani miniatyyritehosteen, huomaa ehkä sanomattakin kun katsoo noita kuvia. :D Innostuin vaan noista upeista väreistä mitkä se tuo kuviin ja onhan tuo ainakin mun mielestä aika khuul tehoste.

Paikalle päästiin tosiaan tuommoisella huikealla vanhalla junalla. Se kuljetti ihmisiä matkakeskukselta festarialueen lieppeille ihan ilmatteeksi. Tulihan siinä ihasteltua myös äärimmäisen hienoja graffiteja.

Ennen varsinaisen festarialueen porttien sisäpuolelle siirtymistä istuskeltiin hetki nurmikolla viiniä "nautiskellen", koska noh, narikka olikin siellä alueen sisäpuolella, joten sinne ei saanut juomisia talteen. Mikäs siinä kun tuolle päivälle osui vielä upea sää, kelpasi istuskellakin. Seuraavana aamuna huomasi syyskuun alkaneen, vettä tuli kuin aisaa.

Tykkäsin todella paljon tuosta festarialueen fiiliksestä ja siitä miten kaikki oli kaupunkifestarille sopivasti rouheaa. Mitä nyt heti ensimmäisenä pahoinpitelin melkein nilkkani, kun kävely semmoisilla pikkuisen rouheammilla kivillä läskipohjakiilakorkokenkien kanssa ei ollutkaan ihan niin helppoa. Ruokapuolelta odotin ehkä vähän enemmän, päädyttiin illan lopuksi kävelemään keskustaan Heseen. Ja se narikkajärjestely oli vähän pöljä. Mutta muutoin oikein onnistunut ja mukava festari, voisi mennä uudestaankin erityisesti jos lippujen hinnat pysyy noin kohtuullisina (lauantai maksoi 19 euroa paikan päältä).

Part of the Jurassic Rock Crew 2013

Viikko sitten selvisin kotiin äärimmäisen hienolta reissulta Mikkeliin! Tälle viikolle oli kuitenkin kertynyt niin paljon kiirettä, että ehdin raportoida kyseisestä retkestä vasta nyt. Olin siis ensimmäistä kertaa elämässäni Jurassic Rockissa ja samalla myös ensimmäistä kertaa elämässäni talkoolaisena festareilla. Kämppiskin oli matkassa mukana, mutta työskenneltiin eri pisteillä. Kameran kanssa en heilunut ihan hirveästi (eipä sillä että siinä olisi lopulta ollut akkuakaan kovin paljon), mutta halusin silti tulla kertomaan jotain viikonlopustani. Koska se oli AWESOME! Eikä rahaakaan mennyt koko reissuun kaikkine kuluineen kun vajaat 30 euroa. Joku monet kerrat talkoolaisena ollut siellä nauraa kohta partaansa, mutta mä innostuin tästä nyt niin pahasti! :D

Kaltaiseltani introvertiltä tuo vaati hieman rohkeutta, erityisesti kun olin hommissa anniskelussa, mutta se kyllä kannatti. En tiedä kävikö mulla tuuri, mutta kaikki talkoolaiset joiden kanssa olin tekemisissä oli niin mukavan olosia, vaikka en hiljasuudestani johtuen päässyt ehkä sisälle ihan kaikkiin juttuihin. Lisäksi multa löytyy taas ihan uudenlaista ymmärrystä anniskelijoille, oli sitten baarissa tai festareilla. Parasta oli kun tehtiin töitä joskus yhden ja kahden välillä yöllä ja joku kiersi siinä pähkinäpussillisen kanssa jakamassa pähkinöitä ja tsemppaamassa. Vaikka ei vielä edes väsyttänyt. Ja vaikka en ollut ehkä illan viikonlopun menestynein kassatyöntekijä, en saanut osakseni mitään sorsimista siitä johtuen tai ainakaan en huomannut. Lisäksi sekin ilahdutti, miten hyvälle tuulelle ihmiset tuli kun saivat panttinsa takaisin tölkkejä palauttaessa. "Mitä, saako tästä rahaakin?!" Mahtava tapa päästä osaksi festareita, jos ei ole pakko päästä näkemään kaikkia esiintyjiä. Itelläkin oli vaan yksi, jonka ihan välttämättä halusin nähdä ja toinen jonka erittäin mielelläni halusin nähdä. Molemmat näin ja pari muutakin bändiä kaupan päälle.

System of a Down oli mulle monen muun talkoolaisen tavoin se syy, miksi päädyin hakemaan Jurassicciin talkoohommiin. Otti niin pahasti aivoon kun en päässyt näkemään bändiä Provinssiin, mutta nyt sen korvasin. Parasta, yksinkertaisesti. Paitsi että Vicinity of Obscenityn olisivat saaneet vielä soittaa, koska no... Banana banana banana terracotta banana terracotta terracotta pie! SOADin lisäksi päästiin kämppiksen kanssa katsomaan PMMP:tä toisesta tai kolmannesta rivistä, en muista. Lava oli hämmentävän iso, tuntui että bändi oli kauempana kuin Suomipop festeillä, vaikka olinkin tuolla Jurassicissa edempänä.

Mainittakoon vielä että rakastuin Jurassic Rockin visuaaliseen ilmeeseen ja tähän crew-paitaan, katsokaa nyt miten hieno! Pöllö ja dinosauruksia! Ja mikä yhteenkuuluvuuden tunne tuli kun näin sattumalta ruokakaupassa jonkun omassa vastaavassa paidassaan. :D

Banana banana banana terracotta banana terracotta terracotta pie!

Suomipop festivaali 2013

Tuli vähän yllättäen piipahdettua Suomipop festareilla viime viikonloppuna parina päivänä. Veli halusi nähdä PMMP:n ainakin vielä kerran ja niin tietysti minäkin. Joten nokka kohti Jyväskylän Lutakonaukiota!

Jos tämän kesän festaripostausten jälkeen jollekin on jäänyt vielä vähän epäselväksi, niin PMMP on ylivoimaisesti parasta livemusiikkia. Parasta! Eppu Normaalin lisäksi of course. Lisäksi ihmeteltiin Elokuuta, Jukka Poikaa, Yötä, Irinaa ja Popedaa. Ja vähän Matti Nykästä joka myös piipahti lavalla jossain välissä. Festariruoan taso jaksaa myös ihmetyttää aina ja yhä vaan. Veikka osti kympillä makkaraperunat, jotka ei kyllä olleet makkaroita nähneetkään. Seuraavana päivänä syötiin kämpällä jo niin paljon, että ei tarvinnut mennä ruokakojuille päinkään. Mutta kaikkineen oli taas erittäin supreme viikonloppu vaikka Eppu Normaali olisi tehnyt siitä aivan häkellyttävän täydellisen! Viimeisen kuvan riemuidiootti kiittää ja kuittaa.

Ruisrock 2013

Niin se tuli ja niin se meni, tän kesän paras viikonloppu! Oli ihan mieletöntä päästä ekaa kertaa festaroimaan kunnolla useammaksi päiväksi. Kaverin kanssa yövyttiin Ruissalon leirintäalueella Saaronniemessä pakun peräkontissa ja se kyllä päihitti teltassa yöpymisen mennen tullen, vaikka tuli ehkä ihan vähän kalliimmaksi. Laskeskelin omaksi kiusakseni sillain suunnilleen että lippuineen, leiriytymisineen ja kaikkineen reissuun meni lähemmäs 300 euroa. Oli kuitenkin niin huikea reissu, että ihan hirveästi en jäänyt kaipaamaan noita rahoja.

Pelkästään ihmisten festarityylien bongaaminen oli hauskaa touhua. Tuli nähtyä ihania maksimekkoja, upeita tatuointeja ja superlyhyiden shortsien lahkeista pilkottavia persposkia. Olisin itekin halunnut nähdä vähän enemmän vaivaa, mutta toisaalta kun katsoo tuota hiekasta harmaantunutta reppua ja vaatteita... Takkinikin hukkasin ja Converset vetelee nyt todella pahasti viimeisiään, mutta sekä takilla että Consseilla on jo vähintään viitisen vuotta ikää, joten ehkä tämä oli ihan hyvä viimeinen retki niille.

Ja tuli siitä musiikkipuolestakin nautittua koko rahan edestä. :D Mitä nyt taas pientä kiirettä kun piti juosta lavalta toiselle. Mä sain pitää välillä pieniä ruokataukoja sillä aikaa kun kaveri juoksi kuuntelemassa kaiken mahollisen mistä ite en ollut niin kiinnostunut. Mutta tykkäsin kyllä joka keikasta minkä näin, vaikka meinasin tukehtua vuorotellen hiekkapölyyn tai tupakan hajuun. Paitsi että PMMP:n keikka ei tänäkään kesänä näköjään Ruississa ollut mikään menestys mun kohdalla, vaikka Paula ja Mira oli yhtä upeita kun aina. Mutta Huoratron, Editors, Crystal Castles ♥♥♥ ja The Sounds, wau! The Soundskin oli niin mielettömän nostalginen ja sitten kun Michael Monroe vielä tuli laulamaan Ivarssonin kanssa, niin wau! Lisäks tykkäsin tosi paljon Graveyardista ja Ismo Alangosta, koska kummankin keikoilla oli tilaa hengittää ja heilua ihan omassa rauhassa. :DD Harmitti vaan kun jo Huoratronin jälkeen jalat oli ihan tuhottoman kuolleet ja se oli melkein ensimmäinen keikka mikä koko festareilla nähtiin, niin ei riittänyt voimat ihan parhaalla tavalla enää sunnuntaina.

Viikonloppuun kuului kyllä paljon kaikkea jännää. Verta, hikeä ja kyyneliä nyt vähintään. Tunneskaala kolmen päivän aikana oli todella laaja, tuli koettua varmaan kaikki mahdollinen väliltä äärimmäinen euforinen onni ja jäätävä itkupaniikkikohtaus, kun yhtäkkiä huomasi, että ei ole mitään käryä kaverin tai veljen sijainnista. Itellä oli akku loppu, mutta sain pummattua joltain ihanalta tuntemattomalta ihmiseltä puhelinta sen verran lainaan, että koitin soittaa veljelle, mutta kuinka ollakaan senkin akku oli loppu. Onni että kaikki päätty hyvin, löydettiin toisemme leirintäalueelta ja päästiin lähtemään kohti Tamperetta vielä siinä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, koska veli toimi pakun kuljettajana eikä halunnut nukkua enää yhtään yötä teltassa. :D

Loppuun vielä kuva festarikynsistä, innostuin taiteilemaan leimasimella pitkästä aikaa ja se olikin helpompaa kun muistin. Reissun jälkeen lakkauksista ja kynsistä oli enää hädin tuskin mitään jäljellä, mutta oli kiva olla taas laitetuilla kynsillä niin pitkään kun ne kesti.

Tänä kesänä on luvassa uusia kokemuksia vielä sen verran, että hain Jurassic Rockiin talkoohommiin ja vietän siellä elokuun tokan viikonlopun anniskelussa. En malta odottaa, jos sitä vaikka pääsisi näkemään tai edes kuulemaan System of a Downiakin siinä sivussa. :-)

Last weekend was SUPERB! I spent it with an awwsum friend at Ruisrock listening to incredible bands such as Crystal Castles, Editors and The Sounds. Lots of blood, sweat and tears included.

Juhannus - Himosfestival 2013

Juhannus-päivä Himoksella oli jättekiva kokemus ja oikein sopiva lämmittelykierros Ruissia ajatellen, kun pääsee fiilistelemään nämä samat upeat esiintyjät siellä vielä uudelleen. Ismo Alanko on ihan mieletön, niin mahtavaa miten paljon siltäkin löytyy vielä energiaa. Von Hertzen Brothersia ei oo tullut kuunneltua kun radiosta, mutta olivat kyllä hyviä livenä. PMMP oli justiinsa niin ihana kun aina ja keikka hujahti tosi nopeasti ohi, olisin jaksanut hyppiä vaikka kuinka paljon pidempään. Rusketusraitoja ei tullut viime kesänä Ruississa, mutta nyt kun sekin soitettiin, innostuin niin pahasti, että heti kertsin alussa huusin kurkku suorana rusketusraitojen perään, vaikka ensin ois tietysti pitänyt heittää pois housut ja paidat. :-D Mutta mitäs noista, oli ihan superb juhannus!

PMMP:n jälkeen kaveri kävi vielä pulahtamassa pienellä yöuinnilla ja koko illan kruunasi ilotulitus sekä tietysti taivaalla kummitellut superkuu. Sunnuntain sen sijaan kruunasivat leirintäalueella parveilleet lokkipataljoonat, pariin otteeseen meinasivat tulla ihan telttaan asti kylään. Eivät onneksi ehtineet niskaan paskoa. Niitä oli meinaan aika pirun paljon, postauksen viimonen kuva ei edes tee oikeutta sille millaisilla vahvuuksilla olivat paikalle kokoontuneet.

Renegade Winter Festival

Lauantaiset tunnelmat Renegade Winter Festivalin suhteen voi kiteyttää yhteen sanaan: AWESOME! Taidan olla niitä harvoja, joilla on tapahtumasta pelkkää hyvää sanottavaa. Ei jäänyt kalliit juomat tai huonot vessajärjestelyt harmittamaan, koska musiikki oli törkeän hyvää, seura erittäin mukavaa ja fiilis koko illan katossa pikku yksityiskohdista välittämättä. :D Lopun kruunasi ihana komea baarimikko, joka antoi mulle ylihinnoitellun lasillisen kylmää ja sillä hetkellä kultaakin arvokkaampaa jäävettä ilmatteeksi. Kuiva kurkkuni ja minä arvostettiin, ei tarvinnut sortua syömään lunta pihalla.

Oon kuunnellut Infected Mushroomin musiikkia jo pitkään ja aina jäänyt surkeana rannalle ruikuttamaan, kun ovat esiintyneet Helsingissä. Näinpä en voinut uskoa mun tuuria, kun selvisi että ne on tulossa Jyväskylään kaiken päälle Huoratronin kanssa! Vielä enemmän innostuin kun sain kaverin houkuteltua mukaan.

Oli ihan mielettömän hienoa päästä fiilistelemään näin hyvää musiikkia livenä. Pelkäsin että mulla on odotukset hirveän korkealla, mutta ne kyllä täyttyi mennen tullen. Infected Mushroom oli käsittämättömän hyvä ja samoin Huoratron, visuaalinen show Huoratronin osalta oli erityisen hienoa katsottavaa. Ihmettelin oikein kun niin iso osa porukkaa kaikkosi Pendulumin ja Huoratronin välissä. Itse olin enemmän innoissani jälkimmäisestä, en oo Pendulumista oikein ikinä kiinnostunut, mutta livenä sekin oli kieltämättä hyvä. :D

Pendulumin esityksen aikana bongasin screeniltä jotain jännää ja jäin tuijottamaan sitä suu auki. Yritin napata siitä jopa kuvan, mutta onnistuin painamaan nappia juuri silloin kun kuva tummui. Se oli välillä vaaleampi ja siitä otti paremmin selkoa. Jälkeenpäin oikein nauratti mimmoiset kiksit sain tästä. :DD Jos joku tunnistaa mitä tuossa alla olevassa kuvassa screenillä on lupaan lähettää kyseiselle henkilölle postissa jonkun pienen, kivan yllärin (vain ensimmäiselle jos yllättävän moni tietää) :D

Renegadea edeltävänä iltana piti lakkailla asiaankuuluvat kynnet, kun muuten oli suunnitelmissa pukeutua niin tummasti. :D Yllättävän hyvin nää on säilynyt tällä kertaa, kun yleensä neon lakat on lähtenyt lohkeileen päivässä ainakin mun kynsissä. Tääkin kuva tuli napattua vasta sunnuntaina, kun olin saanut tuon päin honkia laminoidun passin. Enemmän tykkäsin siitä pinkistä lipusta, mutta menivät ja vaihtoivat sen tuommoseen.

I went to Renegade Winter Festival @ Jyväskylä with my friend and it was AMAZINGGGGGGGG! Thanks to Infected Mushroom, Huoratron, Pendulum and many others ♥

Lauantai Ruisrockissa Miran tyyliin

Aloita festarivaatetuksen eli maksimekon suunnittelu hyvissä ajoin perjantaina ja ihmettele sitten illalla, kun se ei valmistunutkaan. Päädy lähtemään mustissa pillifarkuissa, jotka myöhemmin yllättäen osoittautuvat todella epämukaviksi ahdistavan kuumassa ulkoilmassa. Tuijota kateellisena muiden liehuhelmoja. Ole sisällä festarialueella tuntia aiottua myöhemmin. Suunnittele olusen hakemista ja tajua, että olet jättänyt henkkarit kotiin. Ärsyynny kun siitä huolimatta yrität päästä anniskelualueelle sisään, mutta jäät järjestyksenvalvojan kynsiin. Tämän jälkeen on hyvä nolostua, koska järjestyksenvalvoja luulee sinun olevan onneton alaikäinen, joka naurettavan huonon huijausyrityksen avulla koittaa päästä juomaan itsensä humalaan, vaikka todellisuudessa olet vain se henkkarinsa kotiin jättänyt täysi-ikäinen idiootti. Saa päänsärkyä siitä vähästä auringosta, joka pilvien välistä pilkottaa, koska piilarien sijaan päädyit laittamaan rillit, joiden päälle sinulla ei ole sopivia aurinkolaseja. PMMP:n esiintyessä käytä suurin osa energiastasi siihen, että yrität pitää edessäsi heiluvan kyynärpään sekä hiukset poissa suustasi. Tee hidasta kuolemaa, kunnes Michael Monroen uskomattomant synttärikemut pelastaa koko päivän ja jaksat jonkin mystisen hengen voimin tanssia ja laulaa vielä keskiyön jälkeenkin. Pidättele kyyneleitäsi kun Monroen äiti tulee lavalle ja jatka samaa linjaa kun Monroe esittää Missä muruseni on Jenni Vartiaisen ja Apocalyptican kanssa sekä Million Miles Awayn Nasty Suiciden ja edelleen Apocalyptican kanssa.

This is how my Saturday at Ruisrock looked like. Michael Monroe is really amazing and his 50-year-anniversary celebration almost made me cry! :D

He's the one that makes ya feel alright, He's the one they call Dr. Feelgood

Kaveri soitti lauantaina aamulla kahentoista aikaan, että jos lähden sen mukaan Sauna Open Airiin.



Arvatkaa vaan lähinkö! :---) Kaveri halus nähä Strumundrangin (en osaa enää kirjottaa tai sanoo sitä oikein), joten mentiin kupeksiin siihen 2. lavan eteen. Siinä oli ensin joku Profane Omen (en muistanut bändin nimee vaan lunttasin Saunan sivulta) ja sitten kun Sturmikset tuli en tainnut kestää paria piisiä enempää kun piti päästä pois siitä lavan edestä. Ei mulla oo mitään ko. bändin faneja vastaan, mutta toi ei vaan oo mua varten toi niiden musiikki :D

Sitten kun se oli ohi me vaan sompailtiin siellä alueella ja mä sain vappuna ostamatta jääneet metrilakut hankittua. Nää vaan on ihan outoja makuja mitä siellä oli myynnissä. Jaa sitten joskus kuuden maissa mentiin sinne päälavalle päin kun siellä oli Hammerfall (tän nimen muistin mutta muuten en bändistä tiä mitään) ja sen jälkeen Mötley Crüe, jota ilman mua ei olis kyllä sinne saanut :D Mun kädet väsyili koko ajan, etenkin kun kuvasin videolle koko Girls, Girls, Girlsin. Kaiken päälle en kuvatessa paljoo edes kiinnittänyt huomiota siihen, että mitä kuvasin. Söhötin vaan kameralla johonkin suuntaan ja koitin kuikuilla kaikkien ihmisten ja käsien väleistä lavalle jos vaikka näkisin Vincen ja kaverit :--D Siksipä seuraavakin pätkä on aika laadukasta tavaraa (toivon vaan että se ei pätki teillä yhtä pahasti kun tällä mun koneella pätkii).