Mä vien sut rannalle ja iltauinnille

Oon itsestäni melkoisen ylpeä. Joannan postauksen inspiroimana rohkaistuin vihdoin kastamaan vähintään viiden vuoden ajalta kertyneet talviturkit! Tähän saakka epävarmuus oman kropan suhteen on estänyt mua uskaltautumasta julkisille rannoille bikinit päällä, vaikka pienenä rakastin uimista ylitse kaiken. Melko ankeaa miten tällainen pinnallinen epävarmuus pitää ihmisen poissa jonkun ihanan asian ääreltä. Etenkin kun itse oikeastaan oon lähes ihan sinut kroppani kanssa. Mua vaan on aina ahdistanut niin kamalan paljon se, mitä muut ajattelee.

Tiedä sitten mikä tässä kesässä oli toisin. Reilu viikko sitten tavalliseen tapaani laitoin bikinit päälle peilin edessä ihan piruuttani ja totesin, että näytän kyllä just hyvältä, eikä kenenkään muun mielipiteillä ole nyt väliä. Sitten otinkin oikein urakalla takaisin päin kaikista uimattomista kesistä ja uin viime viikolla kuutena päivänä peräkkäin. Sitten naama räjähti täyteen pientä inhottavaa nyppyä ja aloin syyttää järvivettä. Nyt aion olla taas hetken uimatta ja katson mihin iho kehittyy, mutta ainakaan se ei ole enää häpeä omaa kroppaa kohtaan, mikä pitää poissa järvestä!

Halusin ensimmäistä kertaa testata kunnolla myös vesitiivistä pokkariani ja totesin, että vedenalaisten selfieiden ottaminen on yllättävän vaikeaa. Etenkin jos on tuollaista sakeaa, pissankeltaista vettä.

En halua tästä nyt mitään tämän tarkemmin itsetunto-ongelmiani setvivää postausta, mutta lopuksi tahdon mainita Joannan lisäksi vielä yhden toisenkin ihmisen, jolla on ollut mun ajatusmaailmaan positiivinen vaikutus tässä viime aikoina: Books & Shoes & Zombies -blogia kirjoittava Katariina, kiitos paljon inspiroivasta asenteestasi ja kirjoituksistasi! ♥

Tuparilahja

Lahjusten keksiminen yleensäkin on älyttömän hauskaa touhua, mutta tuparilahjojen keksimisessä on vielä joku erityinen hauskuuskerroin. Mulla oli viime viikonloppuna yhden kaverin tuparit ja onneksi oon nyt kesän täällä Ylöjärvellä, koska pääsin hankkimaan tuparilahjan osaset Tigeristä! Se on ihan huikea kauppa ja saisi luvan avata jo Jyväskyläänkin. Sieltä löytyy kaikkea semmoista ihanaa hyvän mielen aikaansaavaa tavaraa, jota ei tiennyt edes tarvitsevansa, eli ihan täydellistä tuparilahjamatskua!

Söpöjä lautasliinoja, muistilappuja, kartonkipillejä ja saippuakuplia. Kuplat tosin on muualta ja purkin koristelin itse. Tää nyt ei ole mikään erityisen mielikuvituksellinen lahjasetti, mutta omasta mielestäni tupareihin on kiva viedä lahjaksi vaikka just tämmöisiä tavallista söpömpiä käyttötavaroita, joita ei ehkä tavallisesti tuu hankittua.

Tuparit itsessään oli huiput! Mahtavia ihmisiä ja paljon naurua. Kamerakin unohtui kokonaan laukkuun. Ihmisten pitäisi muuttaa useammin, että pääsisi juhlimaan tämmöisissä meiningeissä muutenkin kuin kerran vuosikymmenessä.

Housewarming parties and gifts are so much fun! People should move more often.

Pikakuulumiset

Härregyyd, nyt on jo 20. päivä! On ollut parikin juttua, mistä oon aikonut tässä toukokuussa tulla kirjottelemaan ja nytkään en yhtään tiedä mistä aloittaa. On ollut vähän kiireinen ja väsynyt olo. Kävi nimittäin niin onnekkaasti, että sain kesäksi töitä! Siinäpä se päällimmäinen syy, että en oo taipunut kirjottelemaan ja kaks viimesintä Game of Thronesin jaksoakin on näkemättä. Lisäksi missasin ravintolapäivän ja Tampereen muotikirppiksen taas, koska olin viikonloppuna niin väsynyt. Töitä on seiskasta kolmeen ja sen jälkeen oon aivan kuitti. Pitäis mennä nukkumaan illalla kaheksalta, että olisin etäisestikään pirtee.

Työpaikka on Tampereella ja niinpä muutin porukoiden nurkkiin Ylöjärvelle vähän reilu viikko sitten. Täällä vietän suurimman osan kesästä, mutta onneksi viikonloppuina pääsee piipahtamaan Jyväskylässä ihan kuten Jyväskylässä asuessa piipahdan täällä. Lisäksi mökki on on ehkä noin vartin ajomatkan päässä tästä porukoiden uudelta asunnolta, eli sinnekin voi mennä viikonloppuina rauhottumaan. Jos sitä vaikka rohkenisi kastamaan muutaman vuoden talviturkit kerralla.

Pienen huoneen lattia peittyi tavaroiden alle kun toin kamppeita Jyväskylästä, mutta nyt tavarat on onneksi jo paikoillaan. Säilytystilaa on tosi vähän, mutta ihmeen hyvin tää huone kaiken nieli. :-D Onhan tuossa tommonen iso vitriini, mutta siellä on jo lievästi creepyjä asukkaita.

Nämä on mun mummun vanhoja nukkeja, joita se on saanut tai tuonut tuliaisina ulkomailta ja onhan siellä jo muutama munkin hankkima matkamuisto. Onneksi en kärsi nukkekammosta, pari noista näyttää nimittäin todella karuilta. :-D Mutta nyt pitäis taas mennä jo nukkuun, halusin vaan äkkiä tulla ilmottelemaan, että hengissä ollaan. Ja kivempia postauksia luvassa toivottavasti joku kaunis päivä. Oon muuten niin fiiliksissä tästä kesästä, mutta arkiviikot tuntuu paljon kiireisemmiltä kun varmaan koko kouluvuonna. Perjantaistakin olin niin pähkinöissä, että hehkutin sitä ihan Facebookissa asti. Enkä kirjottele sinne enää nykyään oikein mitään. Mutta toivottavasti tekin ootte fiiliksissä ja pähkinöissä ja kaikki on kivaa! Kuulemisiin! Höhöhöö.

I'm super psyched because of summer and because of my summer job but also super tired because of my summer job and also my brain can't produce anything sensible because I'm so tireeeedD and also psyched!!!

Ei niin glamoröösiä mutta kivaa kuitenkin

Huhtikuu on ollut jotenkin tosi hiljainen. Vaikka käytiin me kyllä pitkästä aikaa opiskelijabileissä, koska teemana oli candyland. Löydettiin karkkijemmoja ympäri baaria, hamstrattiin ne tyhjiksi ja laulettiin karaokea hämmentävässä, pienessä salahuoneessa. Mut ja Laura tituleerattiin Kuokkalan ujoiksi prinsessoiksi, enkä mä ottanut tätä vastaan mitenkään kovin hyvin.

Hiljasuudesta huolimatta mulla on suurimman osan kuusta ollut ihan hyvät fiilikset. Ja vaikka elämä on ollut niin arkista kuin se vaan voi. Oon tehnyt koulutehtäviä, pessyt pyykkiä, polttanut ruokaa uunissa, ihmetellyt tien toisella puolella tapahtuvaa rakennustyömaata, täyttänyt luonnoskirjaa ja nauttinut vesisateesta sisätiloista käsin. Arkielämän ehdottomia kohokohtia on olleet Game of Thronesin 4. kausi sekä se reaktio, minkä 2. jakson loppu aiheutti ihmisessä, joka ei ole vielä kirjoja lukenut. Ensin ihan jäätävän intensiiviset tunnelmat ja yhtäkkiä kaikki loppuu huimiin tuuletuksiin, hähää. Niin ja uuden ihanan pussilakansetin käyttöönotto sekä hyvien leffojen katselu on myös mukavaa.

Even though I forgot to smile in this picture, I'm happy! Hope you are too :)

Sunnuntaibrunssi

Mä olen yleensä aina tykännyt nukkua viikonloppuisin myöhään. Loikoilen sängyssä siihen pisteeseen asti, että kaikki eriskummallisimmatkin makuuasennot on käyty läpi. Ummistan silmät ja kokeilen, jos sitä vielä näkisi lyhyen pätkän unta. Mutta en tänä sunnuntaina. Kello herätti ajoissa, enkä ihme kyllä viitsinyt edes torkuttaa, koska luvassa oli jotain mielettömän kivaa: kevättä juhlistava sunnuntaibrunssi!

Oon mukana Jyväskylän kahvilakerhossa, jonka yksi jyväskyläläinen tyttö koko joukon onneksi keksi perustaa. Aluksi mua, kuten varmaan kaikkia muitakin, jännitti ihan hirveästi lähteä mukaan johonkin tällaiseen. Mennä nyt yhtäkkiä kahvipöydän ääreen ihan tuntemattomien ihmisten kanssa, apua! Nyt me on kuitenkin tavattu jo muutaman kerran ja voin sanoa, että tämä on ehkä yksi parhaita juttuja, mihin eläessäni oon lähtenyt mukaan!

Tekeminen ei ole rajoittunut pelkkään kahviloissa istumiseen. Itse asiassa heti ensimmäisellä tapaamisella keksittiin ihan huippuja ideoita tulevaisuuden varalle ja ystävänpäivänäkin käytiin parin tytön kanssa Jyväskylän keskustassa hämmentämässä kansaa eli jakamassa tulppaaneja tuntemattomille. Alkavalla viikolla aiotaan mennä luovuttamaan verta ja tänään järjestettiin tosiaan mahdottoman kiva sunnuntaibrunssi. Tulppaanikimppu pöydässä, kauniit servetit ja käsittämättömän hyvät sapuskat. Niin ja sanoinkuvaamattoman ihania ihmisiä!

Yksi meidän joukosta puki Facebookissa sanoiksi sen, millasia fiiliksiä nämä meidän kokoontumiset mussakin herättää: "ku näkee teitä ni tulee sellane olo että tekee mieli tehä kaikkee ja tuntuu innokkaalta ja lähes siltä että "jes, pystyn mihin vaan jos yritän" eli tulee sellanen mukavan inspiroitunut olo!" Ihan äärettömän mahtavaa, miten sitä voikaan näin vilpittömästi inspiroitua ihmisistä! Itelläkin sujui tän tekstin kirjoittaminen huomattavasti paremmin, kuin miten mikään kirjoittaminen on koko vuoden aikana sujunut. Awwsum!

Word of the day: inspired.

Oho hups.

Ei mun vireystila ihan vissiin sitten parantunutkaan. Tuli tämmöinen kuukauden mittanen postaustauko ihan vahingossa. Mun fiilikset on vaihdellut koko vuoden semmoisesta kooma-mielentilasta jäätäviin energiaryöppyihin. Yhtenä päivänä väännän koulujuttuja hiki hatussa ja istun illasta tietokoneen ääressä tehtävät palautettuna ja poden eksistentialistista kriisiä. Seuraavana päivänä hengailen inspiroituneena ihanien ihmisten kanssa, ilahdutan tuntemattomia ja tunnen, että kaikki asiat on erittäin hyvin. En tajua.

Suhtauduin koko helmikuuhun vähän nuivasti ja tosiaan joitakin yksittäisiä kivoja tapahtumia lukuun ottamatta koko kuukausi vaan valui ohi yhdessä hujauksessa. Välillä ihan ahdistaa se, miten äkkiä kuukaudet menee ohi mitään tekemättä. Ja sen sijaan, että tekisi jotain, on paljon loogisempi vaihtoehto katsoa FMA Brotherhoodia. Joka sekin on haitallista touhua jo ihan vaan siksi, että alkaa harmittaa, kun en itse ole vieläkään maailmanpelastaja. Ikääkin alkaa olla jo ihan liikaa ainakin siihen nähden, minkä ikäisiä monissa animeissa esiintyvät maailmanpelastajat on.

Jees, mutta halusin vaan tulla ilmottelemaan, että kuukauden tauosta huolimatta blogi ja minä ollaan yhä elossa. Yritän aktivoitua vähän paremmin, kunhan into kirjoittaa ja kuvata tästä palailee. Tähän loppuun haluan laittaa vielä tunnelmaa keventävän kuvan itestäni, ettei tästä postauksesta jää ihan masentunut olo.

Hyvää maaliskuuta kaikille! :--)

Oops, I didn't mean to idle for over a month. Sorry!

Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy

Kerrankin reaaliaikaista bloggaamista tältä suunnalta! Oli vaan ihan pakko päästä fiilistelemään tätä päivää. Alku lupaili ehkä jotain muuta, mutta hyvin se lopulta meni. :D Koulussa oli kivaa, tykkään tästä meidän muodin ja vähittäiskaupan suuntautumisvaihtoehdosta niin paljon! Tänään oli retailing-nimellä kulkevaa kurssia taas. Mulla oli heti syksyn alusta ennakko-odotukset sitä kohtaan vähän semmoiset plääh, mutta ne osoittautui ihan vääriksi. Nyt oon aina ihan mielissään menossa sinne tunnille. Opettajakin vaikuttaa innostuneelta asiastaan ja pelkästään se tekee tästä kurssista osaltaan jo niin mukavan. Että sitähän ihan innostuu itekin! Sitten päädyin tekemään vähän improvisoitua ruokaa, josta tuli ihan mielettömän hyvää! En tiedä onko musta tullut vähemmän nirso vai mitä kun kaikki maistuu nykyään ihan mielettömän hyvältä.

Mutta päivän ultimaattinen kohokohta oli kuitenkin se, kun selvittyäni kaupasta kotia posti oli ilmestynyt keittiön pöydälle. Siinä odotti kirje ihanalta Jeminalta, joka halusi ilahduttaa lukijoitaan vanhalla kunnon etanapostilla. Oon niin onnellinen siitä, että ihmiset haluaa noin vaan ilahduttaa muita ihan vaan ilahduttamisen ilosta ja näkee sen eteen vielä vaivaa. ♥ Itekin haluaisin, mutta tuntuu että omat rahkeet ei riitä näin kauniiden kirjeiden kokoamiseen. :p Tässä kun on käsialaa myöten kaikki niin ihanaa, että loppuu adjektiivitkin näköjään kesken.

Origami-kurkikin vielä! Origameissa vaan on jotain äärimmäisen hienoa. Mä en tiedä olenko ikinä käyttänyt ilmaisua, että joku on pähkinöinä, mutta nyt kyllä olen! Tämmöinen äänekäs hehkuttaminen kuulostaa omasta suusta toisinaan melkosen teennäiseltä, mutta nyt vaan oli hyvä päivä. :D

PS. Tän täytyy olla joku ennätys blogin historiassa, että saan aikaan näin tiuhalla aikavälillä useemman postauksen.

Postman Pat brought me something extremely lovely today ♥

Ruokaa eiku mitä?

Karkasin viime viikon torstaina pienellä etumatkalla viettämään syyslomaa Tampereen suunnalle, koska siellä oli Hämeenkadun appro. Kauppakadun vastaava Jyväskylässä ei riittänyt vielä mihinkään ja halusin päästä tutustumaan vähän tarkemmin Tampereenkin baaritarjontaan. Kyllähän sieltä löytyi vaikka mitä kivaa. Sen lisäksi käytiin syömässä perjantaina pienet krapulamätöt RUBY & Fellasissa ja oli kyllä äärimmäisen taivaalliset sapuskat. Jyväskylässä on tylsää kun joka ravintola tuntuu olevan S-ryhmän omistuksessa. Ehdittiin poikkeamaan äiten kanssa myös kaupoilla ja lisäksi pääsin näkemään serkun söpöä poikavauvaa pitkästä aikaa. Kävin katsomassa myös porukoiden uutta vielä vähän keskeneräistä asuntoa ja Kodin1:ssä pyörähtäessä iski ihan järkyttävä sisustusvimma. Äiti osti mulle kodin piristykseksi jopa yhden ihanan sisustustyynyn, kaverit aina itkee että niitä ei ole tarpeeksi, jos koitetaan kattoa telkkaa mun sängyllä. Lisäksi leivoin ihan mielettömän hyvän juustokakun. Tuorejuustoa tuli vaatimattomat 900 g. Sitten tuli hamstrattua vähän tarvikkeita erilaisiin käsityöprojekteihin, joita toivon mukaan saisin toteuteltua tässä syksyn edetessä. Vai talven, koska luntakin tuli jo. Tuntuu hirveän aikaiselta, mutta taisi se lumentulo alkaa viimevuonnakin lokakuun lopulla.

Sain autokyydin takaisin Jyväskylään seurana äiti, täti ja yksi serkku. Kun käytiin hakemassa mulle jääkaapin täytettä, täti osti sponttaanisti mulle tämmöisen huonekasvin. Mä rakastan huonekasveja, mutta oon vähän kädetön niiden hoitamisessa.
Tätä postausta aloittaessani aioin jakaa teille ihan vaan lisää kasvisruokareseptejä lihattoman lokakuun ja toki sen jälkeisenkin ajan varalle, mutta jotenkin tämä lähti taas käsistä ja innostuin kertomaan enemmänkin kuulumisiani. Tykkään kirjoitella tällaista ajatusvirtaa ja oikeastaan kaikkea muutakin. Jotenkin heräsin siihen kunnolla taas syysloman aikana, kun löysin jonkun vanhan kirjoitusvihon yläasteen ajalta. Meillä oli niin mahdottoman rento äikänope, joka ei kamalasti rajoittanut, että mitä saadaan kirjotella, eikä pakottanut kirjottamaan kaunoa. Siihen aikaan tykkäsin kirjoitella erityisen paljon. Kaikkea synkeistä runoista söpösteleviin rakkaustarinoihin. Jotenkin ajatusten ilmaseminen on ollut mulle kirjallisesti aina paljon helpompaa, kuin millään muilla keinoilla. Käden ja aivojen yhteys ei pelitä sen vertaa, että saisin piirrustukset ikinä paperille kuten ne päässä on. Sanat sen sijaan tulee paperille juuri siinä järjestyksessä kun haluan. Ja jos ei heti onnistu, korjaaminen on paljon helpompaa. Piirtäessä on suorastaan vittumaista yrittää tehdä muutoksia enää siinä vaiheessa, kun on vedellyt rajat tussilla. Kirjoittaessa voi aina palata alkuun ja tehdä muutoksia pieniin sekä isoihin asioihin vielä aikojenkin päästä.

Johdonmukaisuuden puute on ollut aina yksi mun suurimmista ongelmista vähän jokaisella elämän osa-alueella.

My aunt spontaneously bought me a houseplant while we were grocery shopping, how awesome!

Mitä tapahtuu kun lähtee äidin helmoista

Ihmettelin yhtenä päivänä kalenterin selailun ohessa, että koulu alkaa jo viikon päästä. Samalla tajusin, että viime sunnuntaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun muutin pois vanhempien nurkista. Olihan se iso askel jättää taakseen talo, jota on sanonut kodikseen 80 % elämästään. Etenkin kun porukat ovat päättäneet ymmärrettävistä syistä muuttaa vähän pienempään asuntoon ja se tapahtuu näillä näkymin ennen joulua. Vaikeaa sisäistää, että tänä kesänä siellä tuli vietettyä viimeiset kesäpäivät ikinä. Tai että viime joulu oli viimeinen joulu siellä. Ensi kesänä siellä asuu varmaan jo joku muu perhe syömässä meidän omenat, vadelmat ja mansikat. Minun marjat perkele.

Mulla kävi onneksi ihan mielettömän hyvä tuuri kotoa lähtemisen suhteen. Löysin täältä Jyväskylästä hyviä kavereita, jotka on olleet ehdottomasti suurin syy täällä viihtymiseen. Harmi vaan että tänä syksynä viime vuotinen ryhmä vähän hajoaa, kun porukka valitsi eri suuntautumisvaihtoehtoja ja kursseja. Kaiken päälle meidän parhaan kouluporukan ikinä ilopilleri vaihtoi koulua ja samalla paikkakuntaa. Kukaan ei enää piristä meidän väsyneitä aamuja tai uskalla puhua mulle kun mulla on känkkäränkkä. Vaikka oikeasti ainoa tapa viedä känkkäränkkä pois on harhauttaa mun ajatukset johonkin muualle. Lähteekö taas sivuraiteille vähän.

Oon luonnollisesti muuttunut hieman tässä vuoden aikana, kun muutin uuteen ympäristöön, uusien ihmisten joukkoon ja oon joutunut itsenäistymään. Toisaalta musta tuntuu, että oon aina ollut jotenkuten itsenäinen. En kaipaa ihmisiä ympärille hääräämään jatkuvasti ja pärjään hyvin omissa oloissani. Joillekin tuntuu vielä nykyäänkin olevan vaikeaa ymmärtää, että mä ihan oikeasti viihdyn toisinaan yksin täällä omassa huoneessani ja omassa rauhassani piirrellen ja animea killittäen. En tee sitä vaan siksi että olisin yksinäinen tai ei olisi muuta tekemistä. Teen sen koska välillä kaipaa vähän etäisyyttä muista ihmisistä ja jatkuvasta menemisestä.

       

Toisaalta taas joidenkin virallisten hommeleiden hoitaminen ei ole aina sujunut multa niin hyvin, kun "aikuiselta" ihmiseltä voisi odottaa. Koitin pitkään vielä kotona asuessani saada äitin soittamaan hammaslääkärit sun muut. Vihasin puhelimessa puhumista ja lykkäsin sitä aina viimeiseen asti. Asiakaspalvelijoiden kohtaaminen on ollut mulle toinen kiusaannuttava juttu. En muista minkä ikäsenä aloin uskaltaa pyytää limsamukiini kannen ihan itse Hesessä tai Mäkissä käydessä. Tämmöisten ongelmien suhteen on ollut vähän pakko ryhdistäytyä nyt omillaan asumisen myötä, vaikka en mä vieläkään mitään sujuvaa small talkia höpötä ja olen vähän awkward.

Huikeiden kavereiden löytymisen myötä oon alkanut olla vähän rennompi ja rohkeammin oma itseni. En ole enää yhtä takakireä kun vuosi sitten, mutta kieltämättä välillä vähän takakireä kuitenkin. En vaan osaa rentoutua täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Lisäks oon niin hiljainen, enkä pidä itestäni juuri meteliä, että uusiin ihmisiin tutustuminen on välillä vähän haastavaa. Monelta jää huomaamatta mun todellinen luonne, kun jäädään vaan sille hyvänpäiväntuttu-tasolle.

Oon onnistunut kasvattamaan jollain tasolla vähän semmoista mentaliteettiä, että ei kuulu mulle mitä muut musta ajattelee. Voin ihan hyvin tehdä mitä haluan, koska jollain on kuitenkin aina jotain sanomista. Ja toisaalta taas kellään ei välttämättä olekaan yhtään mitään sanomista, koska kaikkien pääkopat on täydessä työssä miettiessään itseään, omia sanomisiaan ja tekemisiään. Osaan antaa erilaiset mokailut itelleni anteeksi paljon helpommalla, enkä jaksa märehtiä kaikkia juttuja enää niin pitkiä aikoja.

       

Vielä löytyy kyllä varaa muuttua, ennen kuin olen se ihminen joka haluan olla. Sarkasmi ja huumori on hauskaa, mutta välillä niiden takana piilottelun voisi jättää vähän vähemmälle. Tunteiden näyttäminen muille ei ole ikinä tuottanut mulle muuten mitään ongelmia, mutta minkäänlaisen herkkyyden osoittaminen on välillä todella haastavaa. Niin haastavaa, että kavereiden mielestä en ole kuulemma millään tasolla empaattinen, vaikka pääni sisällä kannan ihan koko maailman murheet, jos ne vaan sattuvat korviini kantautumaan. Yritän ymmärtää ihmisten käytöstä ja nähdä syitä sille miksi joku tekee mitä tekee. Itken kun joku tv:ssä itkee, nauran kun joku nauraa ja ahdistun jos tapahtuu jotain ahdistavaa. Eilen teki mieleni haudata keskeltä katua löytynyt kuollut pikkulintu. Tätä katsoessa tekee nauramisen sijaan mieli itkeä, koska katsokaa nyt kissa raukkaa, kun se on niin surkean näköinen. Reppana. Mä en tiedä miksi mulle on niin paljon helpompaa kertoa täällä netissä lähes kasvottomalle yleisölle, että on mullakin oikeasti tunteet, kun sitten näyttää niitä tilanteen tullen jollekin läheiselle ihmiselle.

Semmoisia ajatuksia tähän keskiviikkoon. Tsemppiä vaan jos joku jaksoi lukea, itelläkin teetti oikolukeminen jo vähän ongelmaa eli anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä. :D

Viikko 31

Vietin viime viikon taas Tampereen suunnalla porukoiden hoivissa. Alkuperäsen suunnitelman mukaan meinasin olla siellä vaan viikonlopun, koska piti ottaa mitat yhdestä kaverista jolle saan kunnian ommella mekon, mutta lopulta päädyin näkemään myös kaveriporukkaa johon amiksessa tutustuin. Taidettiin kokoontua viimeksi aika lailla vuosi sitten amiksen loputtua ja nyt oli ihan mielettömän kiva vaihtaa kuulumiset pitkästä aikaa!

Mentiin yhden kaverin kotiin paistamaan lättyjä ja harrastamaan epämääräistä uunissa grillailua. Aateltiin että on hirveen hyvä idea tehdä neljälle hengelle semmonen litran lättytaikina, että kyllä ne saadaan syötyä. No ei saatu. Lättyjen lisäksi oli vielä jätskiä, kermavaahtoa ja mansikkahilloa, joka sekin lopulta kääntyi niin päin että syötiin kermavaahtoa jätskin, mansikkahillon ja lättyjen kanssa. Sitten katottiin Madagascar 3 ja pelattiin vielä jotain kivaa lautapeliä. Ja kaikilla oli niin mukavaa! :-) Toivottavasti nyt ei mene vuotta kun nähdään taas seuraavan kerran.

Lisäksi näin vähän serkkuja sekä heidän uutta, pientä, söpöä ja karvaista perheenjäsentään. Vaikka tällä hetkellä koenkin tulevaisuuden yksinäisenä kissamummona todennäköisempänä vaihtoehtona, en voi väittää etteikö perhe, omakotitalo ja joku tämmöinenkin karvakorva kuulosta myös ihan kivalta varasuunnitelmalta:


Tui tui miten söpö! Saa nähdä odottaako siellä joku karhun kokonen möhkäle kun seuraavan kerran nähdään, ainakin sillä oli ihan jäätävän kokoset tassut jo nyt. :D Mulle ei ihan selvinnyt mitä kaikkia rotuja tuossa on, mutta aika montaa vissiin. Suomenlapinkoirasta ja harmaahirvikoirasta muistasin että oli ainakin puhetta.

Reissun lopuksi oli kiva palata kotiin, kun kämppis oli jättänyt jääkaapin oveen mielettömän siistin kortin! Hihihii, mulla on paras kämppis kun meillä on samanlainen maku kaiken mielettömän siistin suhteen. Mietin aina pienenä että kuinka hienoa ois muuttaa joskus samaan kämppään jonkun hyvän kaverin kanssa ihan niinkun Frendeissä. Onhan se aika hienoa!

Hirveen fiini viini-ilta

Mä en ole ikinä jaksanut ymmärtää sitä, miksi ihmisten pitää opetella juomaan viiniä. Jos siitä ei vaan tykkää, niin miksi ihmeessä sitä pitäisi opetella juomaan. Kaveri tarjosi tähän ihan hyvän pointin, että eihän kaljakaan aluksi varmaan kenenkään mielestä ole hyvää, mutta kyllä sitä on opittu juomaan. Onhan se niinkin. Mutta siitäkään huolimatta muutaman kokeilukerran jälkeen en vieläkään ymmärrä viinin tissuttelun hienoutta tai sitä miksi joku haluaisi siihen opetella. Kai siitä joku oikein harjaantunut hifistelijä saa pienet kiksit, mutta omalla vaatimattomalla kokemuspohjalla voisin väittää serkkuni sekalaisista marjoista tekemän viinin maistuneen samalta, miltä joku kympin maksanut valkkari, jota Alkon työntekijä suositteli parille köyhälle opiskelijalle juustojensa seuraksi.

Viini oli halpaa, juustovalikoima kahden tietämättömän mielivaltaisesti kokoama ja esillepano toteutettiin lähinnä sillä asenteella, että ääntä kohtihan ne siitä kohta katoaa. Juustojen kylkiäiset kämppis sai kuitenkin aseteltua vallan nätisti tuohon lautaselle ja se olikin ehkä fiinein juttu koko illassa. Koska katsokaa nyt tätäkin:

Valittiin varmaan kesän kylmin päivä siksi ainoaksi päiväksi kun yhtään on vietetty aikaa tuossa meidän "parvekkeella" eli yhteisessä tupakkakatoksessa. Ei muuta kun viltti niskaan ja hyvä tulee. Tästä tyylikkäämmäksi touhun olisi saanut enää haalari päällä. Mutta check out dem shoes! Yhdet hienoimmista kengistäni ikinä. Voisin pukeutua jätesäkkiin nämä jalassa ja silti katsoisin itseäni peilistä jumaloiden. Musta on alkanut tässä viimeisen vuoden sisään kuoriutua semmoinen kenkäfriikki. Ennen en kokenut tarpeelliseksi omistaa miljoonia kenkiä, mutta nyt se tuntuu jo ihan ymmärrettävältä. Ehkä vuoden päästä viinien hifistelykin tuntuu ymmärrettävältä.

My friend tried to convince me about the awesomeness of wines. I am not convinced.

Ilonaiheita

Nyt ei kirjoittaminen tahdo onnistua, ei sitten millään. Liekö syynä tämä flunssa jonka nappasin seurakseni. Musta tuntuu, että tulen aina vähän jollain tavalla kipeäksi, kun käyn kotona Ylöjärvellä. Jos en ihan flunssaa saa, niin vähintään kurkkukivun. Kunhan jotain. Pitäisiköhän tähän jatkossa varautua vetämällä kunnon yliannostus c-vitamiinia ja vähän buranaa hyvissä ajoin etukäteen?

Flunssaa ennen olin super innoissani vaikka ja mistä, toivottavasti myös flunssan jälkeen. En ole ihan hirveästi jaksanut murehtia kesätöiden perään, kun saan kuitenkin kesä- ja heinäkuulta opintotuet ja oon jopa onnistunut keksimään paljon erinäkösiä keinoja ajan tappamiseen. Ei sinällään mitään uutta ja maailmaa mullistavaa, mutta hyvähän se on löytää iloa vanhoista ja tutuistakin asioista aina välillä.


Sain puettua tämän ihanan pupu-paidan päälleni ensimmäistä kertaa vihdoin ja viimein, eihän mulla ole ollut se kuin puolisen vuotta. Talvella se näytti mielestäni hölmöltä jonkun puseron alla ja lisäksi mikään alaosa ei tuntunut sopivan yksiin sen kanssa. Nyt omistan kuitenkin semmoiset kivat korkeavyötäröiset ja hyvin istuvat farkut, joiden kanssa pupu-paita näyttää jätte kivalta. Awesome!

BTW, kuvan taustalla keittiö, josta olen nauttinut jo parisen kuukautta ja joka vaaleansinisyydestä huolimatta on miljoona kertaa kivempi edelliseen verrattuna. Eli pari kuukautta sitten muutin kaverin kanssa kimppasoluun KOASille. Kämppä on edellistä isompi, kilometrin lähempänä keskustaa ja kämppis on erittäin khuul. Enää puuttuu kissa.

Lisäksi menin ja kokeilin taas punaista huulipunaa. Jostain syystä se ei näyttänyt enää niin oudolta kuin joskus! Mysteeristä. Tai no onko se nyt niin mysteeristä, uudessa kuvassa otsis on paljon paremmin leikattu ja silmämeikitkin on vähemmän epämääräiset. Näytän vaan niin tyttömäiseltä, että se hämmentää.

JAMKin ompelimo pienenee, mikä ei sinällään ole aihe iloita, mutta ilmainen muotoilunukkepa on! Eli ompelimon pienentämisen takia joitakin tavaroita myytiin/annettiin pois ja itse ehdin varaamaan tämän 42-kokoisen nuken. Täytyy tehdä tuolle musta trikoopuku, kun en ihan hirveästi välitä tuosta ruskeasta väristä, mutta muuten oikein kohtuullisessa kunnossa hintaan nähden. :)

Toinen ompeluun liittyvä ja vielä suurempi ilonaihe on se, että minä omistan nyt ihan oman teollisen lukkotikkikoneen! Tämänkin takana tosin on sellaisia suru-uutisia, että Tampereen ammattiopistonkin ompelutiloja vähän karsitaan ja siellä laitettiin myös koneita myyntiin. Äiten ollessa siellä opettajana hän päätti ilahduttaa tytärtään mitä ihanimmalla tavalla. On mulla vaan maailman parhain mamma. ♥ Sääli vaan että asun yhä kaikesta huolimatta liian pienessä kämpässä, että saisin tuon koneen sinne kaiken keskelle. Siispä jatkan vielä täydellisestä työhuoneesta haaveilua.

Oon muutenkin innostunut ompelusta taas kunnolla, kun nyt kesällä on aikaa. Oon hamstrannut Eurokankaasta muun muassa sifonkeja kesäpaitoja varten ja yhdet kaavatkin sain tehtyä kun raivasin työpöydälleni vähän tilaa. Luvassa siis enää se paras osuus, eli itse ompeleminen. :D

Kesällä on aikaa myös laiturilla istumiseen ja vesitiiviistä kamerasta nauttimiseen. Vaikka noin tummassa vedessä ei saakaan mitään ihmeellisiä kuvia, on se kameran uittaminen silti niin mahdottoman jännää.

Kyllähän tässä tuli taas ihan kiitettävästi lätistyä flunssasta huolimatta. :D Toivottavasti sekä minä että tuo hieman ankeutunut sää molemmat parannutaan pian, että uskaltautuisin taas ihmisten ilmoille. Ens viikon lopulla ois nimittäin luvassa muun muassa sikahintaista Särkänniemeä sekä Tampereen yöelämää pitkästä aikaa!

Yläkaupunnin yö

Koulu tosiaan loppui viime viikolla ja osa kaveriporukasta on kaikonnut pois Jyväskylästä. Se tuntuu aiheuttaneen mulle lievän sosiaalisen kuoleman, koska esimerkiksi viime viikko ja tämä vielä toistaiseksi kuluva viikko on olleet aika erilaisia. Viime viikolla taisin olla menossa jossakin kaikkina muina päivinä paitsi torstaina ja sunnuntaina. Tällä viikolla en ole ollut menossa muualle kuin ruokakauppaan. Hajottaa...

No mutta, viime viikon lauantaina Jyväskylässä oli Yläkaupungin yö ja samaan aikaan oli myös Ravintolapäivä. Ei tullut hirveän tarkkaan tutustuttua päivän ohjelmaan, mikä jälkiviisasta sitten vähän harmitti, kun siellä olisi ollut vaikka ja mitä kivaa. Käytiin kuitenkin parin kaverin kanssa katsomassa, kun yksi meidän porukasta oli mallina Aurelia13 Berlin Stories -muotinäytöksessä Ilokivessä. Mukana ei ollut paras mahdollinen objektiivi (pancake) näytöksen kuvaamiseen, mutta räpsin silti joitakin kuvia.

Tuon vaaleanpunaisen mekon selkä on ihan mieletön. En voi kun kuvitella mikä homma on ollut ommella nuo helmet tuohon kiinni, mutta lopputulos on varmasti sen arvoinen.

Niin ja vielä ennen muotinäytöstä käytiin Suomen käsityön museossa pyörähtämässä. Ihastelin siellä muun muassa vuoden käsityöläisen, Emma Iivanaisen, upeita kakkutaideteoksia. Mietin edelleen hyvää keinoa yhdistää ompelu ja leipominen, koska ois niin hienoa olla myös kondiittori! Oon kaiken päälle hurahtanut ihan täysin niihin amerikkalaisiin kakkuohjelmiin, missä tehdään kaikkia painovoimaa uhmaavia taideteoksia.

Lopuksi tahdon vielä vähän juhlistaa omaa photogeneettisyyttäni kanssanne. Tässä taas yksi syy miljoonasta, miksi en pidä päivän asu -blogia. :D

I just don't photograph well.

Onnellista

Nämä tahattoman pitkät blogihiljaisuudet alkaa olla jo vähän vanha vitsi, enkä tällä kertaa voi edes syyttää koulua. Oon vaan keksinyt itselleni ihan liikaa kaikkea muuta ajankulua, kuten Facebook-pelejä ja FMA:n katselunkin alotin taas alusta. Oon katsonut sen tai FMA Brotherhoodin läpi varmaan joka vuosi sen jälkeen kun ekan kerran näin ja aina se on yhtä nostalgista. :D Lisäksi kyttään joka arki-ilta telkkarista 70' Shown, Hyvät ja huonot uutiset keskiviikkoina ja Voice of Finlandin joka perjantai. Jäljelle jäävän ajan käytän miettimällä sitä, miten ikinä selviän tästä ammattikorkeakoulun yhdestä ja ainoasta pakollisesta ruotsin kurssista ja mistä ihmeestä revin kesätöitä.

Onni on että toisinaan pääsee viettämään aikaa kaveriporukalla ja voi unohtaa kaiken maailman kesätyöt ja muut mielessä pyörivät jonninjoutavuudet.


Viime viikonloppuna oltiin perjantai mun luona, leivottiin mokkapaloja ja pelattiin Aliasta, joka on muuten paras peli ikinä, koska väkisinkin joku selittää aina jotain sellaista, että nauraa mahan kipeäksi. Lauantaina lähdettiin sitten illalla pulkkamäkeen Laajavuoreen ja otettiin mukaan vähän eväitäkin. Kaakao pulkkamäessä tai muuten vaan talvella ulkoillessa maistuu vielä tuhat kertaa paremmalta kuin normaalisti. ♥ Seuraavana päivänä löytyi heti muutamia mustelmia sieltä täältä, mutta hyvä ettei sen pahemmin käynyt. En tiedä miten pienestä oli kiinni, etten laskenut selkä edellä reiliin pahki. En ihan muistanut miten hankalaa ufoa on ohjata etenkin jos onnistuu pyörähtämään selkä menosuuntaan. :D

Ja nyt nukkumaan että jaksan lähteä huomenna viettämään tätä viikonloppua Tampereelle!

Last weekend was awesome, obviously, as it included baking, playing board games and sledding with some pretty awesome people.

I have been as busy as a bee

Mulla on ollut tässä viime päivinä hyvin sekalaisia fiiliksiä laidasta laitaan. Välillä oon virnuillut onnesta itsekseni bussissa ja sitten oonkin jo halunnut hautautua maan alle pakoon kaikkea mahdollista. Eikä sille näy loppua. Ihanaa että hiihtoloma alkaa, pääsen taas rentoutumaan kotiin ja syömään jonkun muun tekemiä ruokia. Mutta toisaalta harmittaa kun hiihtolomalla olisi niin hyvin aikaa piirtää, ommella, askarrellapaskarrella ja tehdä vaikka mitä. Mitään niistä en kuitenkaan pysty tekemään kotona, kun kaikki tavarat jää tänne. Lisäksi pitäisi repiä semmoinen Global Business Today -niminen opus jostakin ja tutustua siihen, koska heti hiihtoloman jälkeen päästään taas vääntämään tenttiä. Mutta kyseistä kirjaa ei tunnu olevan saatavilla missään. Ei kirjastoissa eikä kirjakaupoissa.

Elämä on tuntunut ihan mielettömän kiireiseltä tässä taas koko helmikuun ajan. Kouluhommia piisaa ja tälläkin viikolla jäätiin melkein joka päivän päätteeksi tekemään milloin mitäkin. Kirjanpitoa, projekteja ja liiketoiminta-analyysijuttuja. Viikonloppujen lisäksi pienet spontaanit teot on nousseet mun elämässä arvoon arvaamattomaan. Ja niin on vähän isommatkin päähänpistot. Viime viikolla käytiin kaverin kanssa ystävänpäiväkahveilla ja sen jälkeen yllytin samaisen henkilön pienelle baarikierrokselle. Ja tällä viikolla meidät yllytettiin mukaan ysäribileisiin (What is love, oh baby don't hurt me...). Jälkimmäisistä selvisin ennätyksellisesti vain kymmenen euroa köyhempänä.


Kouluhommiin hukkumisesta huolimatta mun motivaatio opiskelua kohtaan pomppasi silmissä tän viikon aikana. Meillä on ollut nyt muutamat infot noista erilaisista suuntautumisvaihtoehdoista ja tällä viikolla kuultiin vähän tarkemmin muodin ja vähittäiskaupan kärjestä. Innostuin niin pahasti, että kädet tärisi varmaan tunnin vielä sen infon jälkeenkin. Kaikki kurssit ja mahdolliset projektit kuulosti niin mielenkiintosilta, että nytkin tulee lämmin ja pörrönen olo kun pelkästään ajattelen niitä. Olikin jo vähän ikävä vaatteita, suunnittelua ja kaikkea visuaalista. Voin kuvitella etten ikinä ole ollut enkä tule olemaan niin onnellinen kuin tulevana syksynä, kun pääsen kesän jälkeen takasin kouluun.

I don't think school (or life in general) has ever made me feel so EUPHORIC.

Höpinällä höystettyä jääkaappirunoutta

Loistavan priorisointikykyni ja aikaisten, itse hankittujen joululahjojen kunniaksi pikainen postaus ennen kuin lähden Tamperetta kohti joulunviettoon tai ennen kuin alan oikeastaan edes pakata. Tämän jälkeen blogissa on hiljaista melkein vuoteen 2013, vähän riippuu siitä, milloin haluan palata takaisin normaaliin elämään sieltä lintukodon suojista. :D

Pakkaamisen lisäksi olisi pitänyt mm. jo siivota huone, tiskata sekä paketoida lahjat. Enkä saanut koko päivänä mitään niistä tehtyä, enkä pysty käsittämään mitä niiden sijaan tuli tehtyä, että koko päivä hujahti ohi. Aamulla oli viimeinen tentti tän vuoden puolelta, sen jälkeen käytiin kaveriporukalla kahvilla ja sitten tulin kotiin. Tein lahjoja (epäonnistuivat kaikki jollain tasolla, nyyh), söin jossain välissä ja katsoin samalla yhden jakson Housea. Pelasin Simsiä korkeintaan 5 min, koska aloin sen sijaan ottaa kuvia parista ostamastani neuleesta. Katsoin Salkkarit ja Simpsonit ja sitten tein lahjat loppuun. Äsken vähän paketoin. Ja nyt koin tärkeäksi tulla kirjoittamaan tänne. Kuulostaa siltä kuin olisin tehnyt paljonkin, mutta ei voi pitää paikkaansa.

Onni on, että pääsen taukoilemaan kouluhommista taas pieneksi hetkeksi. Alkoi olla aika paha prokrastinointijakso päällä, jos se ulottuu jo kotitöihin asti. :D Pari tenttiä pitää uusia ens vuojen puolella, mutta ne kurssit joista suoriuduin menivätkin sitten läpi hyvillä numeroilla. Yhdestä hyvin menneestä välikokeestakin palkitsin itseäni pienen aikaisen joululahjan muodossa. Tässä vähän rationaalista rahankäyttöä brought to you by Mira:

Onnekseni en elä tällä hetkellä pelkän opintotuen varassa, koska muuten näihin olisi kulunut viikon ruokabudjetti. :D Mutta eikö olekin maailman hienointa jääkaappirunoutta! Harmittaa etten raaskinut ostaa esim. kokonaisen kuukauden ruokabudjetin edestä näitä, koska näitä oli vaikka mitä hienoja vielä lisää. :-D

I did well on a test so I bought myself an early christmas gift some time ago: the most awesome magnetic poetry kits in the world!

Syksy saa, minä en

Tajuaako kukaan mitä tuo ärsyttävä sanonta meinaa? Mitä se syksy muka saa? D:

Haudi dudettes (and dudes?)! Ajattelin antaa itelleni luvan keskeyttää kauppamatikan pänttäämisen hetkeks, osaanhan sentään jo 33,3 % asioista, joita kurssi käsittelee. Edellisen merkinnän jälkeen onkin tapahtunut huimia muutoksia. Koulu kyllä pitää yhä kiireisenä, mutta onneksi oli syysloma. Jätin vilustelut muille, kiitos rakkaille vanhemmille, jotka syyslomaviikon päätteeksi kävivät parantamassa lapsensa elinoloja yhden ylimääräisen patterin ja eristelevyn voimin. Lisäksi hankin sen digipokkarin. CDON.comilla oli semmoinen kamppis, että joistakin pokkareista sai 20 % alennuksen ja päätin sitä sitten hyödyntää. Nyt olen PowerShot D20:n onnellinen omistaja. Pitäisi väkertää sille enää jonkinlainen pussukka, että pääsen kanniskelemaan sitä aina mukana. On vähän harmittanut, kun en oo tässä pariin kuukauteen ottanut juuri ollenkaan kuvia, vaikka niin paljon kaikkea kivaa on tapahtunut. Vaikka muistot säilyykin mielessä, on niitä aina tuplasti kivempi fiilistellä valokuvien kautta. :D

Osasyyllinen siihen, että olen käytellyt kameraa normaalia vähemmän, on tämä hieman ankeahko soluasunto. Tai eipä tässä muuten sinänsä mitään, mutta kuvaamisen kannalta täällä on vähän ankeaa. Oon ahtanut tämän huoneeni niin täyteen huonekaluja kun käytännössä mahdollista ilman, että joutuisin kiipeilemään huonekalujen yli päästäkseni paikasta toiseen. Ei ole nättiä tyhjää seinää vaatteiden kuvailua varten eikä ole siistiä tyhjää tasoa minkään pienempien asioiden kuvailua varten. Ulkona tuntuu satavan suurimman osan ajasta, eikä oo ollut fiilistä lähteä millekään kävelylenkille järkkärin kanssa.
Noh, tänään yritin kuitenkin saada jotain pieniä räpsyjä täältä huoneestani demonstoidakseni millaista värioksennusta olen yrittänyt kehittää tänne piilottaakseni solulle ominaisen ankeuden. Kuvia katsellessani huomasin epäonnistuneeni. Täällä on edelleen aika ankeat värit.


Vähän myös itseäni kuvasin, mutta katsokaa noita verhoja ja pussilakanaa.

Semmosta. En tiedä onko ihan turha toivo, että nuo kouluhommat rauhottuis sen verran, että jaksaisin panostaa harrastuksiinkin. Viimeistään joululomalla sitten. :D

My room needs more colors. Bright, happy colors!

Life is superb!

Oho. En missään välissä suunnitellut melkein kuukauden mittasta taukoa, mutta minkäs teet kun kalenteri on täynnä erinäkösiä amk-opiskelijan elämäntyyliin sopivia menoja ja elämän soundtrackiltä löytyy asiaankuuluvaa Gangnam Styleä, Tacataa ja Bangarangia. Lisäksi on paljon uusia, elämän onnelliseks tekeviä ihmisiä ja muuta jännää. Ja sillon kun on vähän vapaa-aikaa, nautiskelen tyytyväisenä peiton alla erinäkösistä tv-sarjoista ja fiilistelen elämän upeutta. Ja nyt koputan puuta.

Tänä viikonloppuna hyppäsin junaan Tamperetta kohti ja nyt oon kotosalla "nuolemassa haavoja" eli parantelemassa toista flunssaa kuukauden sisään ja valmistumassa vielä tuleviin hurjiin koitoksiin. Ja tuli tässä mieleen, että voisin ehkäpä ilmoittaa itseni ja blogin olevan hiljaisuudesta huolimatta hengissä. Kamera vaan on ollut yllättävän vähällä käytöllä, kun ei tuota järkkäriä viitsi roudata mukana noissa opiskelijabileissä ym. menoissa, joten ei ole yhtään mitään dokumentoitavaa. Joku hyvä digipokkarin hankinta on ollut mielessä, mutta en oo ehtinyt tutustua niihin vielä riittävästi.

Mutta ei tässä nyt oikein muita kuulumisia. Yritän kyllä palailla kunnollisten postausten kera niin pian kuin mahdollista, nimittäin bloggaaminen on mulle edelleen tärkeä harrastus siinä missä ompelu ja moni muu mitä en oo ehtinyt tekemään. Nyt kuitenkin hyvät alkavat syksyt kaikille, nautiskelkaa tekin! :)

Life's been busy but awesome at the same time! I hope to be able to blog about something proper soon but this is all I have to share for now. I wish awesomeness to you all! :D

Kesä eli suvi on vuodenaika kevään ja syksyn välissä

Vähän ollut kiirusta ja sen takia blogi on jäänyt tässä kuussa vielä normaaliakin vähemmälle huomiolle. Mulla olis parikin asiaa fiilisteltävänä, mutta nyt ei kyllä auta surkutella tätä ajan vähyyttä. Oon kuitenkin ilonen myös tästä kiiruksen aiheuttajasta. :--)

Tässä muutama kuva noilta aurinkoisilta päiviltä, joista sai nauttia vielä viikko sitten. Veljen kanssa vietiin iskän puolesta yksi sylinteri Kyröön huollettavaks ja siellä yritettiin saada aikaa kuluun. Siitä piti tulla kuuden tunnin reissu, mutta tulikin kahentoista. Voi olla että viihdykkeet ehti loppua siinä ajassa vähän kesken. :D

Heikolla hetkellä menin ja ostin Auran ABC:ltä maailman surkeimman pehmopupun. Se oli niin reppanan näkönen ja mulla on pieni heikkous kaikkea pehmeää, söpöä ja reppanaa kohtaan. Me nimettiin pupu alkujaan Repa-Reissupupuksi, mutta ABC:llä bongatun Iltiksen tai vastaavan lööpin inspiroimana ajattelin että jos sittenkin Lupu Upu Pupu. Kaulassaan sillä on tuo Thomas Sabon rannekoru, johon sain hankittua sen ämmän. Mitä jos vielä pari ännää, oota ja ämmää, että siitä tulisi om nom nom.

Äärettömän mukavaa suvea ja jussia kaikille! Huomenna nokka kohti mökkiä ja sormet ristissä ettei sää pilaa mahollisuutta grillata, paistaa muurinpohjalettuja ja meloa niin kun vuosi sitten kävi.

Kaikenmoista sekalaista pääsiäisestä korvaan

Nyt on vähän tullut laiminlyötyä tätä bloggailua ja näitä juttuja on kertynyt kasaan. Päivät menee työssäoppiessa, eikä siinä sinänsä mitään, koska vähän tahmasesta alusta huolimatta siellä on nyt ihan mahottoman kivaa. Okei välillä vähän revin persettäni niiden ees taas ravaavien teinien kanssa, mutta kivaa on se, että mun annetaan tehdä siellä muutakin kun siivota. :D
Eikä riitä että aikaa on vähän, sillä tekemistäkin on yhtäkkiä paljon normaalia enemmän. Oon innostunut jälleen pitkästä aikaa grafiikoiden tekemisestä (täälläkin tekisi mieli pistää paikkoja vähän uusiks) ja lisäks alotin edellisellä viikolla kattomaan FMA Brotherhoodia taas kerran uudelleen. Se on niin ihana ja mä oon täällä joka ilta ihan nostalgiapöhinöissä sitä katsellessa. Kaikista muista fiktiohahmoihastuksista oon kasvanut yli, mutta Edo on aina yhtä huikee. :-D
Ja eihän se siihenkään lopu. Pääsen ompeleen yhdelle kaverille mekkoa ja se projekti pitäis käynnistyä nyt loppuviikosta. Lisäks täytyy itellekin yrittää saaha tuo valmistujaismekko näperrettyä. Eli onneksi kaikki tekeminen tällä hetkellä on kuitenkin enimmäkseen jotain kivaa. Jos jotain "pientä" stressailen, niin kesätöitä. Siinä tän hetken kuulumiset/ajatukset ja sitten eteenpäin:

Vai taaksepäinhän tässä tuli mentyä, takaisin pääsiäiseen! Mä en pysty päästämään irti tästä ihanan värikkäästä ja keväisestä pupujen, tipujen ja suklaamunien juhlasta. En vaikka kaikki Kinderylläritkin oli tänä vuonna ihan surkeita ja Muumimunat loppu kaupoista liian äkkiä.


Ja tässä myymälässä työssäoppimisessahan on taas se puoli, että tekee mieli tyhjentää koko kauppa, vaikka lompakko ei sitä millään sallisi. Ekalla viikolla rakastuin tähän kelloon ja sen kaveriksi piti saada tuollainen hauska pompulapallo. Kaikki turkoosista mintunvihreään vetää puoleensa tällä hetkellä vähän liiankin hyvin, sillä en haluaisi ostaa yhtään uusia vaatteita, ennen kun oon laihtunut tietyn kilomäärän. :DD Ja painosta sitten pieni silta ruokaan.

Oon halunnu maistaa tofua jo pitkään, mutta en oo jaksanut selvittää, että mitäs siitä tekisi. Eräänä päivänä Peetan kokkicorneriin ilmestyi ruokaohje tofumättö (tofuherkku kasviksilla ja nuudeleilla). Kuulosti ja näytti niin hyvältä, että nyt oli pakko vihdoin kokeilla. Vähän kyllä sovelsin, kun yritin pärjätä mahdollisimman pitkälle niillä aineksilla, mitä kotoa jo löyty. Näillä näkymin tofu ei ihan vakuuttanut, mutta en mä mitään inhoakaan sitä kohtaan onnistunut kehittään. Muilta osin olikin sitten erittäin hyvää tämä. Alkuperäsestä erosi sen verran, että inkivääritahna ja herkkusienet puuttu, paprika oli keltanen ja jotain eri vihanneksia pistin sinne vielä lisänä.

Lopuksi sitten erittäin outo kuva itestäni. Tästä käypi ilmi semmoista, että olen ostanut ebaystä läjän halpoja tekoripsiä ja kokeillut niitä pariin kertaan täällä kotioloissa. Ei hirveen hyvin oo vielä tähän mennessä onnistunut, eikä ne oikein tuu toimeen rillien kanssa. :--D Lisäks oon nyt vihdoin ja viimein venyttänyt kummastakin korvasta nuo ensimmäiset reiät kymmeneen milliin. Onpas haikeeta, koska en usko venyttäväni enää ollenkaan lisää. Hiukset laitoin tämmöselle hurjan hienolle kampaukselle pois oikeen korvan venyttämisen tieltä, ja äiti oli koko illan ihan haltioissaan. Monta kertaa kysy, että mikset pidä normaalistikin hiuksia tuollain, tulee kasvot niin nätisti esille ja kaikkea. Mutta kun mulla on ihan naurettavan alaston olo, jos ei oo mitään otsan peittona. En tiedä miksi, mutta niin se vaan on. :DD