I have been as busy as a bee

Mulla on ollut tässä viime päivinä hyvin sekalaisia fiiliksiä laidasta laitaan. Välillä oon virnuillut onnesta itsekseni bussissa ja sitten oonkin jo halunnut hautautua maan alle pakoon kaikkea mahdollista. Eikä sille näy loppua. Ihanaa että hiihtoloma alkaa, pääsen taas rentoutumaan kotiin ja syömään jonkun muun tekemiä ruokia. Mutta toisaalta harmittaa kun hiihtolomalla olisi niin hyvin aikaa piirtää, ommella, askarrellapaskarrella ja tehdä vaikka mitä. Mitään niistä en kuitenkaan pysty tekemään kotona, kun kaikki tavarat jää tänne. Lisäksi pitäisi repiä semmoinen Global Business Today -niminen opus jostakin ja tutustua siihen, koska heti hiihtoloman jälkeen päästään taas vääntämään tenttiä. Mutta kyseistä kirjaa ei tunnu olevan saatavilla missään. Ei kirjastoissa eikä kirjakaupoissa.

Elämä on tuntunut ihan mielettömän kiireiseltä tässä taas koko helmikuun ajan. Kouluhommia piisaa ja tälläkin viikolla jäätiin melkein joka päivän päätteeksi tekemään milloin mitäkin. Kirjanpitoa, projekteja ja liiketoiminta-analyysijuttuja. Viikonloppujen lisäksi pienet spontaanit teot on nousseet mun elämässä arvoon arvaamattomaan. Ja niin on vähän isommatkin päähänpistot. Viime viikolla käytiin kaverin kanssa ystävänpäiväkahveilla ja sen jälkeen yllytin samaisen henkilön pienelle baarikierrokselle. Ja tällä viikolla meidät yllytettiin mukaan ysäribileisiin (What is love, oh baby don't hurt me...). Jälkimmäisistä selvisin ennätyksellisesti vain kymmenen euroa köyhempänä.


Kouluhommiin hukkumisesta huolimatta mun motivaatio opiskelua kohtaan pomppasi silmissä tän viikon aikana. Meillä on ollut nyt muutamat infot noista erilaisista suuntautumisvaihtoehdoista ja tällä viikolla kuultiin vähän tarkemmin muodin ja vähittäiskaupan kärjestä. Innostuin niin pahasti, että kädet tärisi varmaan tunnin vielä sen infon jälkeenkin. Kaikki kurssit ja mahdolliset projektit kuulosti niin mielenkiintosilta, että nytkin tulee lämmin ja pörrönen olo kun pelkästään ajattelen niitä. Olikin jo vähän ikävä vaatteita, suunnittelua ja kaikkea visuaalista. Voin kuvitella etten ikinä ole ollut enkä tule olemaan niin onnellinen kuin tulevana syksynä, kun pääsen kesän jälkeen takasin kouluun.

I don't think school (or life in general) has ever made me feel so EUPHORIC.