Pitsimekko kaasolle

Sain tuossa elokuulla ommella pitkästä aikaa ihan jotain kunnollista, kun kaverini Miisan sisko meni naimisiin ja pääsin sitten tekemään Miisa-kaasolle mekon. Koska ompelu muuten on mulle jo ihan liian helppoa (oliskin), haettiin vähän lisähaastetta sillä, että ompelija ja asiakas asustaa ihan eri paikkakunnilla. Sen ansiosta tämä oli melkosen hermoja raastava projekti, mutta lopulta myös sitäkin palkitsevampi. Muistin taas, minkä takia rakastan ompelua niin mahdottoman paljon.

Mekkoa aloitellessa olin vielä Tampereella ja sovitin Miisalle jostain vanhasta lakanasta tekemääni hätäistä versiota pelkästä mekon yläosasta (vyötäröstä ylöspäin). Sen perusteella lähdin sitten Jyväskylään ompelemaan koko vaatteen valmiiksi.

Jossain välissä kesken ompelun piti käskeä Miisaa vielä tarkistusmittaamaan vyötärönsä puolestani, koska mekon vyötärön ympärys oli epäilyttävän pieni. Pitsi teki kaikkensa ollakseen mahdollisimman vaikeasti ommeltavissa ja muutenkin oli melko paniikin täyteiset pari päivää ompelukoneen äärellä, kun ei päässyt sovittamaan missään vaiheessa. Lopulta lähdin mekon kanssa Tampereelle ja ihan viime metreillä meinasin alkaa huutamaan kun mekko ei muka mahtunutkaan Miisan päälle. Häihin oli muistaakseni aikaa vajaa viikko. Mutta kyllä se sitten pienellä taistelulla mahtui. Ja siinä se oli se äärimmäisen onnistumisen tunteen täyttämä hetki, joka tässä ompelemisessa on mahtavinta.

Making beautiful clothes is pretty easy when you have a gorgeous customer!

Ilonaiheita

Nyt ei kirjoittaminen tahdo onnistua, ei sitten millään. Liekö syynä tämä flunssa jonka nappasin seurakseni. Musta tuntuu, että tulen aina vähän jollain tavalla kipeäksi, kun käyn kotona Ylöjärvellä. Jos en ihan flunssaa saa, niin vähintään kurkkukivun. Kunhan jotain. Pitäisiköhän tähän jatkossa varautua vetämällä kunnon yliannostus c-vitamiinia ja vähän buranaa hyvissä ajoin etukäteen?

Flunssaa ennen olin super innoissani vaikka ja mistä, toivottavasti myös flunssan jälkeen. En ole ihan hirveästi jaksanut murehtia kesätöiden perään, kun saan kuitenkin kesä- ja heinäkuulta opintotuet ja oon jopa onnistunut keksimään paljon erinäkösiä keinoja ajan tappamiseen. Ei sinällään mitään uutta ja maailmaa mullistavaa, mutta hyvähän se on löytää iloa vanhoista ja tutuistakin asioista aina välillä.


Sain puettua tämän ihanan pupu-paidan päälleni ensimmäistä kertaa vihdoin ja viimein, eihän mulla ole ollut se kuin puolisen vuotta. Talvella se näytti mielestäni hölmöltä jonkun puseron alla ja lisäksi mikään alaosa ei tuntunut sopivan yksiin sen kanssa. Nyt omistan kuitenkin semmoiset kivat korkeavyötäröiset ja hyvin istuvat farkut, joiden kanssa pupu-paita näyttää jätte kivalta. Awesome!

BTW, kuvan taustalla keittiö, josta olen nauttinut jo parisen kuukautta ja joka vaaleansinisyydestä huolimatta on miljoona kertaa kivempi edelliseen verrattuna. Eli pari kuukautta sitten muutin kaverin kanssa kimppasoluun KOASille. Kämppä on edellistä isompi, kilometrin lähempänä keskustaa ja kämppis on erittäin khuul. Enää puuttuu kissa.

Lisäksi menin ja kokeilin taas punaista huulipunaa. Jostain syystä se ei näyttänyt enää niin oudolta kuin joskus! Mysteeristä. Tai no onko se nyt niin mysteeristä, uudessa kuvassa otsis on paljon paremmin leikattu ja silmämeikitkin on vähemmän epämääräiset. Näytän vaan niin tyttömäiseltä, että se hämmentää.

JAMKin ompelimo pienenee, mikä ei sinällään ole aihe iloita, mutta ilmainen muotoilunukkepa on! Eli ompelimon pienentämisen takia joitakin tavaroita myytiin/annettiin pois ja itse ehdin varaamaan tämän 42-kokoisen nuken. Täytyy tehdä tuolle musta trikoopuku, kun en ihan hirveästi välitä tuosta ruskeasta väristä, mutta muuten oikein kohtuullisessa kunnossa hintaan nähden. :)

Toinen ompeluun liittyvä ja vielä suurempi ilonaihe on se, että minä omistan nyt ihan oman teollisen lukkotikkikoneen! Tämänkin takana tosin on sellaisia suru-uutisia, että Tampereen ammattiopistonkin ompelutiloja vähän karsitaan ja siellä laitettiin myös koneita myyntiin. Äiten ollessa siellä opettajana hän päätti ilahduttaa tytärtään mitä ihanimmalla tavalla. On mulla vaan maailman parhain mamma. ♥ Sääli vaan että asun yhä kaikesta huolimatta liian pienessä kämpässä, että saisin tuon koneen sinne kaiken keskelle. Siispä jatkan vielä täydellisestä työhuoneesta haaveilua.

Oon muutenkin innostunut ompelusta taas kunnolla, kun nyt kesällä on aikaa. Oon hamstrannut Eurokankaasta muun muassa sifonkeja kesäpaitoja varten ja yhdet kaavatkin sain tehtyä kun raivasin työpöydälleni vähän tilaa. Luvassa siis enää se paras osuus, eli itse ompeleminen. :D

Kesällä on aikaa myös laiturilla istumiseen ja vesitiiviistä kamerasta nauttimiseen. Vaikka noin tummassa vedessä ei saakaan mitään ihmeellisiä kuvia, on se kameran uittaminen silti niin mahdottoman jännää.

Kyllähän tässä tuli taas ihan kiitettävästi lätistyä flunssasta huolimatta. :D Toivottavasti sekä minä että tuo hieman ankeutunut sää molemmat parannutaan pian, että uskaltautuisin taas ihmisten ilmoille. Ens viikon lopulla ois nimittäin luvassa muun muassa sikahintaista Särkänniemeä sekä Tampereen yöelämää pitkästä aikaa!

Hisako Sato: Drape Drape

Ihanaa että oma äiti touhuaa edelleen aktiivisesti vaatetusalan parissa, kun itse täytyy tällä hetkellä keskittyä vähän enemmän kaupan alaan. Ei mene tällaiset mahtavat löydökset sivu suun. Kaksi ihanaa kirjaa (ja kolmaskin on olemassa, pitää se joskus hommata), joista toisessa 17 ja toisessa 14 erilaista ohjetta haaremihousuista kauniisiin mekkoihin. Ohjeet vaikuttaa selkeiltä, mutta vaikea sen tarkemmin sanoa kun vielä en mitään ole tehnyt. Ja kaavatkin löytyy valmiiksi.




Näistä kirjoista löytyy niin mahdottoman upeita trikoovaatteitakin, että ehkä vihdoin saan tehtyä jotain säkillisestä Nanson trikoita, jotka sain valmistuessani eräänlaisena stipendinä.

These are the most beautiful books I've bought in a while. I'm drooling all over the pages.

Joka tyypin hullu ompelukirja

Nyt niitä postin tuomia kirjoja sitten, pienen johdantohöpötyksen siivittämänä kuten tavallista. Lopetettiin Suuri Käsityö -lehden tilaaminen tähän talouteen, kun aateltiin että tulee halvemmaks ostella kirjoja. Suurissa Käsitöissä on enää ehkä yks tai parhaimmillaan kaks kaavaa, joiden toteuttamista harkitsee (vaikka parempaan suuntaan se lähti heti kun Harkki lopetti päätoimittajana :D). Kirjoista sitä toteuttamiskelpoista sisältöä löytyy yleensä aika paljon enemmänkin ja jos ei löydy, niin ei tarvi sitten ostaa sitä kyseistä kirjaa. Simppeliä! :)

Joka tyypin kaavakirja nro. 1 tuli vihdoin hankittua. Sieltä löytyy kaikenmoista kätevää ja helposti muokattavaa peruskaavaa. Hienoa on myös se, että sieltä löytyy jotain kaksilahkeisillekin otuksille! Mulla kun ei ole mitään hajua miesten kaavoista, niistä ei pukuompelijoille ole opetettu hölkäsenpöläystä.
Sitten tämä toinen mikä aiheutti oikein superinnostuksen, Laukkuhullun ompelukirja! Tästä kirjan selailusta sai niin kamalat inspiraatiot ja hyvän mielen, että enpä olisi paremmin voinut ammattiani valita. Koko kesän ompelen laukkuja sitten kun on nämä viimeset hullut ja sekavat kuukaudet ohi. Enkä tullut ollenkaan ajatelleeks, että kirjan lopussa olisi kaikkien näiden laukkujen kaavat. Oli todella positiivinen yllätys ja tulin vaan entistä tyytyväisemmäks. :D



Siis kattokaa nyt ton viimesen laukun kangaskin on ihan mahtava! Voi että... ♥

I bought these two sewing books and I'm just so happy that I decided to start studying dressmaking five years ago. Just looking at the bag book makes me smile like a crazy, I can't wait to sew something!

Opinnäytetyö TJ 0!

Sain opinnäytetyön vihdoinkin ihan kaikkia viimesiä piipertelyjä myöten valmiiks! Itse mekko valmistu jo ennen syyslomaa ja kirjallinen osuus valmistu sitten tällä viikolla keskiviikkona. Tänään liimailin vielä kangasnäytteitä ja maanantaina kiikutan sitten valmiit paperit lopulta opettajalle. Olisin saanut siihen kuluun vielä varmaan useamman tunnin, mutta nukuttuani sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 3 tuntia ja sitten vielä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä 1,5 tuntia päätin keskiviikkona illalla että tämä on nyt tässä enkä korjaa enää edes nimeäni jos sen olisin sattunut kirjottaan väärin.

Tein tosi yksinkertasen mekon Marimekon sinisestä Räsymatto-puuvillasta. Aika moni teki käsittääkseni valmistujaismekon, mutta omalla kohdalla jäi vähän auki että valmistunko tässä vai en. Voi olla että kyllästyn tähän ennen tai lihon tai kenties vaikka laihdun ennen valmistumista. :D Mutta kesäjuhliin sopiva mekko siis ja yksinkertanen malli, että tuo pirtee kuosi on pääosassa. Räsymaton lisäks mietin Siirtolapuutarha-kuosia, mutta se vihreänsävynen oli ehkä vähän liian synkkä ja se sininen taas oli ihan liian Suomi-neito. Tässä Räsymatossa on erisävysiä sinisä, niin Suomi-neito-olo ei oo ihan niin vahva. Sen kummemmitta löpinöittä tässä on lopputulos:


Oon melko tyytyväinen tähän. :D Sain mekon aikataulun sisällä valmiiks ja ilmeisesti peräti ekana koko luokasta, mikä on ihan uskomaton luonnonmullistuma, koska kaikki kolme ja puolisen vuotta oon aina ollut aikataulusta jäljessä ja viimesten joukossa valmiina. Jälki on suunnilleen justiinsa niin hyvää ja siistiä, kun mulla on tällä hetkellä tarjota. Eli en paljon parempaan ois pystynyt. Virheitä tuli mielestäni vaan yks pieni, joka sekään ei näy päälle ja jonka perustelin kirjallisessa osuudessa niin, että toivottavasti sen takia ei arvosana laske. Ja tästä tuli kyllä just semmonen, kun olin suunnitellu, että ihan onnistunut tekele. :-)

Eipä tästä tän enempää. Kirjallisesta osuudesta en pistä mitään, koska se on vaan tylsän ja virallisen näkönen standardien mukaan toteutettu läjä paperia. Mutta jos joku haluaa tietää jotain, niin toki saa kysyä. Loppuun vielä tämmönen piirrustus, joka näyttää skannattuna aikamoiselta sutulta. :D

Käsityön lukiodiplomi "Hopeinen kuu luo merelle siltaa"

Tulin tuolla koulussa viime vuonna eli kolmannella luokalla osallistuneeksi tämmöiseen käsityön lukiodiplomi hommeliin. Se on siis lukiolaisille tarkoitettu, sen saa ilmeisesti suorittaa kun on käynyt joillakin käsityötunneilla. En ihan perehtynyt asiaan niin tarkasti, mutta meistäkin halukkaat sai sen suorittaa, koska ollaan myöskin lukiolaisia ja takana on aika paljon käsitöiden opiskelua. ;D Aiheita oli viisi erilaista, joista ite valitsin aiheen otsikolla "Hopeinen kuu luo merelle siltaa". Piti pohtia veden voimauttavia ja symbolisia merkityksiä ja toteuttaa sitten jokin tekele hopeasta.





Teinpä siis korsetin taftista. Ajattelin että kangas itsessään olisi jo riittävän hopeinen, mutta sitten tuli pelattua varman päälle ja laitoin strasseja. Siitä tuli aika vänkyräinen, taftista ei ole kiva tehdä korsettia. :( Takaa näyttää että se oisi ylhäältä ihan epäsymmetrinen, mutta ei sentään. Puin sen tolle nukelle vaan vähän näköjään huonosti. Otin jotain kuvia tuosta portfoliostakin. Tuli väkerrettyä se aika hätäsesti ja palautuskin myöhästy vähän... :-D











Semmoinen tekele se. Ihmettelin vähän arviointia, kun se oli yhdestä viiteen. Kun ei niin arvioida enää missään, ammatilliset on 1-3 ja lukio 4-10. Pienenä yllätyksenä sain tästä sitten sen viitosen. Ilmeisesti ei ollut työn laadulla ihan niin paljon painoa kun noissa amistöissä yleensä ja ilmeisesti arvostivat kaikkea porfolioon kirjottamaani liibalaabaa vaikka semmoisen rustaamista vihaankin. :---D

This is just a school project. I'm too lazy to translate this, it's really nothing interesting. :D

The last bits of this school year.

Alkuun varoitan että paljon kuvia luvassa! Haluatte ehkä klikata otsikkoa ja avata tämän postauksen yksinään.
First I want to warn you: lots of pictures coming! You might want to click the title and open just this one post.

Mikä olisikaan parempi tapa alotella kesälomaa, kun kirjottaa blogiin kouluhommeleista! Meillä oli eilen kevätjuhla ja ite väkertelin takkiani ihan viimeseen pisteeseen asti. Menin siis aamulla tuntia ennen kevätjuhlaa koululle tekeen portfolion loppuun, että sain sen palautettua vielä tässä keväällä :D Mutta ennen kun takista lisää asiaa, niin käytiin perjantaina Vapriikissa luokan kanssa. Mentiin kattomaan Ladyn tyyli -näyttelyä, joka esittelee Lady Ostapeck -nimisen muotokuvaajan amerikkalaisia pukuja vuosilta 1840-1950 sekä valokuvia. Pukujen lisänä siellä oli joitakin asusteita, kuten kenkiä ja hattuja. Oli kyllä ihan toimiva lopetus tälle vuodelle. Ne puvut oli ihan uskomattomia ♥ Ja valokuvat oli ihan mahottoman hienoja. Kaikki ne ihmiset oli niin kauniita. Ihan kun siihen aikaan ei olis elänytkään rumaa väkeä :D Jos sattuu olemaan opiskelija, niin kyllä tuohon melkein sen kolme euroa voi rahaa pistää. Se on siellä vielä vajaan vuoden ;)

What a great way to start summer vacation: writing about school stuff! On friday we went to see this exhibition: A Lady of Style: Lady Ostapeck’s American Costumes and Portraits. It runs at Museum Centre Vapriikki in Tampere for about a year. And it was amazing! Both the costumes and the portraits were really beautiful.

Sitten tosiaan se takki, jonka kanssa sai sotia ihan viimeseen maholliseen aamuun asti. Tää tapaus onnistu viemään hermot useemmin kun kerran, mutta oli se näköjään sen arvosta. Ootin ihan täysin saavani kakkosen, koska kehitin tähän pienen vihasuhteen valmistusprosessin aikana ja opettaja sano eilen, että kyllä mä siitä ihan hyvän numeron sain. Kakkonenhan on ihan hyvä, vaan ei riittävän hyvä :D Mutta illalla kun kävin kattomassa arvosanan, niin siellä paistattelikin kolmonen! Olin niin tyytyväinen. Oon vihannu kattella kakkosia sen jälkeen kun arviointi muuttu ykkösestä kolmoseen. Ja nyt voin taas tykätä tästä takista kun se onkin kolmosen arvonen :--D

And some more school stuff! I had some contradictory feelings towards this jacket of mine while making it. But now that it's almost ready (doesn't have buttons yet) I actuallu really like it. The color is an unusually bright sight in my wardrobe and I don't know why. I love red! And notice the cute polka dot lining! ;)


Otin kuvat ihan vaan sattumanvarasesti ton mekon kanssa, joka mulla sattu oleen päällä. En jaksanut alkaa pukeen mitään sopivampaa yhdistelmää, mutta kyllähän tästä toi takki näkyy nyt niin hyvin kun sen voi saada näkymään tolla mun kameralla. Siihenkin meni hermot, kun ei se taaskaan onnistunu hillitteen tota kohinahimoaan.

Huomaatte ehkä, että takista puuttuu vielä napit, kun tuo nappilista noin häröttää. Haluun painonapit, enkä ehtinyt käydä pistämässä niitä enää. Joten oottakoot syksyyn :D Huomaatte toivottavasti myös tuon söpön polka dot vuorin! ;)

Tuossa pari postausta takaperin näytin kuvia keskeneräsistä piirustuksista mun pukuhistorian kansioon. Sain senkin takasin ja nyt ois kuvia valmiista tuotoksesta. Tehtävä oli siis lyhyesti valita yhdestä kirjasta viisi kuvaa eri ajoilta, piirtää ne uusiksi ja suunnitella niistä vielä modernit versiot. Piirustukset koottiin sitten kansioksi, mihin tuli myös tekstiä valitsemistaan aikakausista.

And next I want to show you my finished costume history file. The assignment was to choose five costumes from different times, draw them and modernize them. Then you made a file out of them and wrote some information about each era.

Tässä onpi kansi, keltaista kookospaperia ja tuommoinen jollain kultasella maalilla tehty siluetti tyylinen asia. En yhtään muista mitä maalia se oli.


Ensimmäiseks valkkasin rooman ja ylempänä roomalaisen naisen asu. Kuvan laadulle kävi jotain hassua, mutta yritetään pärjäillä. Alempana sitten nykypäivään ehkä vähän sopivampi maksimekko epäsymmetrisellä yläosalla.

Ja tuo paperi, jolle teksti tulostettiin, on tuommoista läpikuultavaa ja ohkaista kultapaperia. Näin sekä historiallisen että nykyaikasen version voi nähdä melkein samaan aikaan :D Ikävä kyllä kostee liima teki tolle paperille vähän hallaa ja se meni vähän kupruille.


Sitten on vuorossa barokki, joka oli itsestäänselvä valinta, mutta samalla melkein vaikein modernisoida. Lisäks tää historiallinen piirustus on mun lemppari koko kansiossa. Ainoa vähänkään onnistunut tapaus :D Muiden kohdalla voi vaan todeta, että kopioiminen ei oo mun juttu. Nykypäivän puseroon otin mukaan isohkot hihat ja röyhelöisen olemuksen :D


Ludvig XVI:n tyyli eli kustavilainen tyyli. Rakastuin tohon historialliseen asuun ja sain heti päähäni kuinka yksinkertasesti sen nykyaikaistasin. Nyt vaan naurattaa miten suunnattoman iso pää historiallisella ihmisellä on ja miten pieni tolla nykyaikasella.


Sitten uusrokokoo. Tykkään ihan mahottomasti ton historiallisen puvun siluetista, mutta näistä historiallisista piirustuksista tää on omasta mielestä epäonnistunein. Kun taas tuo nykyaikanen versio on mun lemppari melkeinpä kaikista tän kansion piirustuksista ja kaikkein onnistunein. Ja ihanan siluetin otin tietty mukaan tohon nykyaikaseenkin, vaikkakin vähän vaatimattomammassa mittakaavassa.


Viimoseks valittin jugendin. Tässäkin historiallisen kuvan laadulle on sattunu jotain ja piirustus on kaulasta ylöspäin ihan kamala :D Tykkään jugendinkin aikasesta siluetista ihan mahottomasti ja art nouveau on ihana asia ♥ Nykypäivän asuun otin vaan tuon korkean vyötärön pystyraidoilla ja pari vaakaraitaa helmaan.

Ne oli siinä. Ei muuta kun hyvää kesää mulle ja kaikille, joilla se on jo alkanut! ;D

That's it. Hope we all will have the best summer!

Wanhojen päivä

Kyllä! Se päivä mulla oli perjantaina, ja kyseiseen päivään valmistautuminen piti hyvin kiireessä koko tämän viikon ja oikeastaan kaikki edeltävätkin. Tällä viikolla en yhtenäkään päivänä tainnut olla kotona ennen kello seitsemää. Maanantaina ompelin muistaakseni pukua jonnekin sinne seitsemän paikkeille. Tiistaina oli harjotuskampaus ja sielläkin taisi mennä kello neljästä kello seitsemään. Keskiviikkona ompelin myös vähintään seitsemään saakka. Torstaina oli kenraali ja kävi ilmi että puku oli hiukan turhan pitkä. Korjailin helmaa ja lyhentelin sitä koululla vartin yli seitsemään. Ja seuraavana päivänä oltiinkin jo koulun vanhimpia ja kauneimpia! :D

Pitää kattella jos saan vielä kavereilta yhtään parempia kuvia, niin pistän muustakin kun omasta puvusta ja kampauksesta. Mutta nyt siis ainoastaan niistä. Alotetaan muutamalla kuvalla, mitkä anto ideoita tätä prinsessapukua varten.




Näistä kaikista neljästä oon siis repinyt irti jotain osasia ja istuttanut ne tohon omaan tanssipukuuni. Ylimmässä on tuo äärettömän muhkea hamonen, seuraavassa tuo poimutettu sauma keskeltä edestä halkion alkuun, kolmantena ihana puku jonka materiaali muistuttaa erehdyttävästi villakangasta jos ei peräti ole sitä ja viimoisena ihan täydellinen ruutukangas ja esiin pilkistävä alushame ja kaikki ♥ Ja sitten kuva jonka askartelin koneella hätäisesti, tämä on se ihan ensimmäinen suunnitelma.

Ihan ongelmittahan en tämmöistä unelmaa kuitenkaan saanut toteutettua. Ensimmäisenä ja isoimpana ongelmana oli kankaan löytäminen. Paljonko maailmasta löytyy juhlavia ruutukankaita? Tuskin kovin paljon. Kun kankaita haettiin ennen joululomaa, tuli vastaan vain flanellisia, joustavia tai muita epäkelpoisia ruutukankaita. Pettyneenä ostin sitten turvallista tummansinistä ryppytaftia. Joululomalla kun haettiin kaverille penkkaripukuun kangasta, löytyi sieltä kankaiden seasta mustavalkoista ruutukangasta. Sitähän oli pakko ostaa ja onneksi kelpasi opettajallekin. Nyt jäi ryppytafti odottamaan pääsyä joksikin muuksi juhlamekoksi. :D

Toinen pienen pieni ongelma oli tuon poikkisauman saaminen nättiin kohtaan ja pääntien saaminen nätin malliseksi. Lopulta menin sieltä mistä aita oli ikään kuin matalin ja vedin pääntien suoraksi ja pistin poikittaissauman lähtemään toisen tissin päältä sen sijaan että se olisi mennyt ihan keskeltä. Hullun kaavoitusruljanssin ja muutamien nuppineulojen aiheuttamien veristen naarmujen sekä yhden verisen varpaan jälkeen tässä on lopputulos:

Peilikuva koulun sovarista ei oikein näytä koko pukua kunnolla, mutta eipä niitä tullut otettua oikein muitakaan. Toivoa sopii, että se ammattikuvaajan ottama muotokuva näyttää puvun vähän paremmin. :D Kaiken väännön jälkeen tässä kelpasi kuitenkin tanssia ja olla ihailtavana koko päivä :--D Mulla olisi ollut tän kanssa vielä semmoinen iso ja ihana musta organzahuivi, mutta se olis ollut tanssiessa hullun epäkäytännöllinen, joten päätin olla välittämättä kaikista korsetin aiheuttamista selän tursuiluista ja tanssahdella pukuuni tyytyväisenä. Oikeanpuoleinen kuva on kahvitilaisuudesta, jonne kiskasin mustan neuleboleron lämmikkeeks. Sekään päällä en siis tanssinut. Mitään koruja en alkanut ihmetteleen ja korviksetkin oli samat kun aina.

Kotona illalla ennen jatkoja koitin saaha kampauksestakin jotain kuvaa. Takaa se oli vain semmonen kiharapilvi. Edestä näkee että hiukset on ensin tupeerattu alta pieneks tyynyksi ja siihen päälle tuikittiin niitä kiharoita pinneillä. Simppeli mutta nätti vielä näin latistuneenakin. :DD Viimoseksi pistän vielä kuvan siitä, miltä hiukset näytti tuon sekamelskan setvimisen jäljiltä VS. miltä ne näyttää normaalisti ja miltä muutenkin näytän normaalisti. Muhkea kiharapilvi vastaan jokaiseen ilmansuuntaan häröttävä hamppupehko. Kiharat on muuten jostain syystä pysynyt hiuksissa vielä tähän sunnuntaihin mennessä. Saisivat pikkuhiljaa alkaa hävitä.

Mutta lisää kuvia tosiaan mahdollisesti sitten jos saan niitä kavereilta. Olisi kiva näyttää vähän muidenkin pukuja (naamat sensuroituna tietysti), koska luokkakavereillakin oli niin hienoja. :D

Vanhojen päivä, The Senior Ball or The Oldests' Day, I celebrated it on Friday and it was amazing ♥ I made my dress with my own hands and I'm really proud of it. The first four pictures inspired me quite a lot and the drawing is the first idea I had. Surprisingly I had problems finding a suitable fabric. They don't make much festive checkered fabrics you know. :--D But finally I found one suitable enough and managed to finish my dress (after going trough some more minor problems lol). Hopefully I'll get some better pictures of it but that's probably the best I have for now.

My hairdo was pretty simple, but I really liked it. The last picture shows how my hair looked like after removing all the pins. And how my hair looks like normally. :D Slight difference there.