Niin se tuli ja niin se meni, tän kesän paras viikonloppu! Oli ihan mieletöntä päästä ekaa kertaa festaroimaan kunnolla useammaksi päiväksi. Kaverin kanssa yövyttiin Ruissalon leirintäalueella Saaronniemessä pakun peräkontissa ja se kyllä päihitti teltassa yöpymisen mennen tullen, vaikka tuli ehkä ihan vähän kalliimmaksi. Laskeskelin omaksi kiusakseni sillain suunnilleen että lippuineen, leiriytymisineen ja kaikkineen reissuun meni lähemmäs 300 euroa. Oli kuitenkin niin huikea reissu, että ihan hirveästi en jäänyt kaipaamaan noita rahoja.
Pelkästään ihmisten festarityylien bongaaminen oli hauskaa touhua. Tuli nähtyä ihania maksimekkoja, upeita tatuointeja ja superlyhyiden shortsien lahkeista pilkottavia persposkia. Olisin itekin halunnut nähdä vähän enemmän vaivaa, mutta toisaalta kun katsoo tuota hiekasta harmaantunutta reppua ja vaatteita... Takkinikin hukkasin ja Converset vetelee nyt todella pahasti viimeisiään, mutta sekä takilla että Consseilla on jo vähintään viitisen vuotta ikää, joten ehkä tämä oli ihan hyvä viimeinen retki niille.
Ja tuli siitä musiikkipuolestakin nautittua koko rahan edestä. :D Mitä nyt taas pientä kiirettä kun piti juosta lavalta toiselle. Mä sain pitää välillä pieniä ruokataukoja sillä aikaa kun kaveri juoksi kuuntelemassa kaiken mahollisen mistä ite en ollut niin kiinnostunut. Mutta tykkäsin kyllä joka keikasta minkä näin, vaikka meinasin tukehtua vuorotellen hiekkapölyyn tai tupakan hajuun. Paitsi että PMMP:n keikka ei tänäkään kesänä näköjään Ruississa ollut mikään menestys mun kohdalla, vaikka Paula ja Mira oli yhtä upeita kun aina. Mutta Huoratron, Editors,
Crystal Castles ♥♥♥ ja The Sounds, wau! The Soundskin oli niin mielettömän nostalginen ja sitten kun Michael Monroe vielä tuli laulamaan Ivarssonin kanssa, niin wau! Lisäks tykkäsin tosi paljon Graveyardista ja Ismo Alangosta, koska kummankin keikoilla oli tilaa hengittää ja heilua ihan omassa rauhassa. :DD Harmitti vaan kun jo Huoratronin jälkeen jalat oli ihan tuhottoman kuolleet ja se oli melkein ensimmäinen keikka mikä koko festareilla nähtiin, niin ei riittänyt voimat ihan parhaalla tavalla enää sunnuntaina.
Viikonloppuun kuului kyllä paljon kaikkea jännää. Verta, hikeä ja kyyneliä nyt vähintään. Tunneskaala kolmen päivän aikana oli todella laaja, tuli koettua varmaan kaikki mahdollinen väliltä äärimmäinen euforinen onni ja jäätävä itkupaniikkikohtaus, kun yhtäkkiä huomasi, että ei ole mitään käryä kaverin tai veljen sijainnista. Itellä oli akku loppu, mutta sain pummattua joltain ihanalta tuntemattomalta ihmiseltä puhelinta sen verran lainaan, että koitin soittaa veljelle, mutta kuinka ollakaan senkin akku oli loppu. Onni että kaikki päätty hyvin, löydettiin toisemme leirintäalueelta ja päästiin lähtemään kohti Tamperetta vielä siinä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, koska veli toimi pakun kuljettajana eikä halunnut nukkua enää yhtään yötä teltassa. :D
Loppuun vielä kuva festarikynsistä, innostuin taiteilemaan leimasimella pitkästä aikaa ja se olikin helpompaa kun muistin. Reissun jälkeen lakkauksista ja kynsistä oli enää hädin tuskin mitään jäljellä, mutta oli kiva olla taas laitetuilla kynsillä niin pitkään kun ne kesti.
Tänä kesänä on luvassa uusia kokemuksia vielä sen verran, että hain Jurassic Rockiin talkoohommiin ja vietän siellä elokuun tokan viikonlopun anniskelussa. En malta odottaa, jos sitä vaikka pääsisi näkemään tai edes kuulemaan System of a Downiakin siinä sivussa. :-)
Last weekend was SUPERB! I spent it with an awwsum friend at Ruisrock listening to incredible bands such as Crystal Castles, Editors and The Sounds. Lots of blood, sweat and tears included.
