Ethical Fashion Show Berlin 2014

Työt loppui ja viikko sitten perjantaina muutin takaisin Jyväskylään. Jotenkin outoa olla täällä taas, mutta eiköhän se elämä tästä lähde käyntiin. :-D Tällä hetkellä vietän yhden viikon kesälomaa ja jaksoin vihdoin tulla purkamaan muotimessuvierailua tänne blogiin asti.

Meillä on tuolla koulussa sellainen trendejä ja kansainvälisiä messuja käsittelevä opintojakso, jonka puitteissa oli suositeltavaa vierailla jossakin kansainvälisillä messuilla. Haluttiin Lauran kanssa Ethical Fashion Show Berlin -messuille, koska ollaan molemmat kiinnostuneita kestävästä muodista. Vaatteiden lisäksi siellä oli kaikkea kengistä tablettien suojuksiin ja koruihin.

Messualue osoittautui lopulta odotettua pienemmäksi ja ei varmasti lähennellyt ollenkaan samaa kokoluokkaa mitä esimerkiksi joku Bread & Butter, mutta siitäkin huolimatta kahdella pienellä opiskelijalla meinasi tulla jännäpissat heti kättelyssä. Onneksemme meidät otettiin kuitenkin erittäin hyvin vastaan, kunhan vaan uskallettiin avata suumme. Kukaan ei vaikuttanut mitenkään nyrpeältä meitä kohtaan, vaan ihmiset kyselivät mielenkiinnolla, että miten me on Suomesta asti sinne menty ja muutenkin ihmiset reagoi ihan positiivisesti. Lisäksi meidän kysymyksiin vastattiin asiallisesti, eikä kukaan vaikuttanut siltä, että olisi yrittänyt päästä meistä nopeasti eroon, koska ei vielä kuuluttu siihen potentiaalisten jälleenmyyjien joukkoon.

Keräsin tähän postaukseen muutamia merkkejä, joiden tuotteista syystä tai toisesta erityisesti kiinnostuin. Kuvia tarkastellessani huomasin kuvanneeni asusteita paljon suuremmalla mielenkiinnolla kuin vaatteita, mutta kai niiden kanssa on hieman enemmän varaa käyttää mielikuvitusta erityisesti materiaalien suhteen.

OAT Shoes oli yksi merkki, jonka taustatyötä tehdessäni sivuutin hieman ennakkoluuloisesti, mutta joka messuilla sitten kiinnitti tarkemmin huomioni muun muassa kivan ständin ansiosta. Nämä kengät valmistetaan 100 % maatuvista materiaaleista, eli elinkaarensa lopussa ne on mahdollista haudata maahan. Lisäksi tuohon jalkapöydän päälle tulevaan läpyskään (onko sillä joku nimi?) on jemmattu erinäköisten kukkien siemeniä pieneen pussiin, eli hautaamisen jälkeen paikalle pitäisi kasvaa pieni kukkapenkki. Aika hauska lisäys, eikö?

Aikuisten kenkien lisäksi merkillä on myös OATies kenkiä vauvoille. Näissä on sellainen juju, että kukkien sijaan kengistä kasvaakin puu, joka sitten kasvaa lapsen mukana. Mielettömän söpö idea!

O My Bag markkinoi käyttävänsä eko-nahkaa, eli valmistusprosessista on jätetty pois harmilliset kemikaalit. Lisäksi he pyrkivät pitämään tuotannon pienellä alueella Intiassa, jotta kuljetuksista ei aiheudu ylimääräisiä päästöjä. Heidän sivustollaan kerrotaan nahkojen tulevan paikallisilla ruohomailla eläviltä lehmiltä, jotka ovat kuolleet luonnollisista syistä. Lisäksi täällä kerrotaan miten laukut tuotetaan valmistajilla, jotka pyrkivät edesauttamaan huonommista lähtökohdista ponnistavia ihmisiä työllistymään paremmissa oloissa ja paremmalla palkalla. Oma aivokapasiteetti ei jostain syystä nyt riitä suomentamaan kunnolla. :-D Törkeän hyvännäkköisiä laukkuja kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Sapu hyödyntää tuotteissaan pääasiassa renkaiden sisäkumeja. Heiltä löytyy niin laukkuja, lompakoita kuin korujakin ja kaikki tehdään käsityönä heidän työpajallaan Indonesiassa.

Erityisesti ihastuin näihin Sapun koruihin. Olin aluksi ihan varma, että nuo leikataan jollakin laserilla, mutta olinpas väärässä. Nämäkin leikataan kaikki käsityönä, eli ovat uniikkeja jokainen.

Harmikseni en muista mikä näiden etualalla olevien korujen materiaali oli, mutta nuo taustalla näkyvät siniset helmet on tehty paperisuikaleista. Yleensä ne sellaiset paperisuikalehelmet näyttävät joltain tarhaikäisten askarteluprojekteilta, mutta nuo näytti kyllä todella kauniilta.

Inheels valmistaa pääasiassa naisten vaatteita, mutta omaan silmääni osui enemmän tämä luodeista (ja esittelijä mainitsi myös maamiinat?!) valmistettu upea korukokoelmansa. Harmikseni en löytänyt tästä netistä mitään tietoa.

TWO-O valmistaa ihan mielettömän hienoja juttuja puusta ja nuo kuvassa näkyvät asusteet ovat vain jäävuoren huippu. Heidän sivuiltaan löysin muun muassa myös rannekelloja ja lonkkarin. Harmi etten löytänyt nappulaa, josta sivun olisi saanut englanniksi, niin olisin ymmärtänyt vähän paremmin.

Lisäksi pysähdyttiin suomalaisen Nurmin kohdalle syömään salmiakkia ja hipelöimään kivoja vaatteita. Nurmi on siis lähtöisin Lahdesta ja tuottaa kestävän muodin mukaisia tyyliltään minimalistisia vaatteita. Nurmin ständi oli yksi niistä, joka visuaalisesti jäi vahvasti mieleen ja josta tykkäsin paljon.

Että semmoinen pieni kooste, oli kyllä ihan huippu kokemus kaikin puolin! Nyt jäljellä olisi se ärsyttävin puoli, eli raportin kokoaminen. Saa nähdä mitä siihenkin keksii, koska raportissa pitäisi olla jotain trendien ennustamisesta, mutta tuolla kestävää muotia esittelevillä messuilla kun ei tullut ne jatkuvasti uusiutuvat trendit ihan samalla tavoin esille kuin jollain tavallisen muodin messuilla. Koulukin tosiaan jatkuu taas maanantaina, iik!

Koulu- ja Kynsijuttuja

En päässyt kouluhommista eroon edes yhdeksi viikonlopuksi, vaan napitin koneeni näyttöä kiltisti silmät ristissä sekä lauantain että sunnuntain. Sain sentään yhden tehtävän täysin pois päiväjärjestyksestä, vaikka lopputulos saa kyseenalaistamaan aika vahvasti, että liittyykö tämä nyt oikeasti yhtään liiketalouteen.

Homman nimi on siis se, että Web Design -kurssilla oli tarkoitus oppia kuvankäsittelyn perustaitoja, videoiden editointia sekä nettisivujen tekemistä. Sivut olisi mielellään pitänyt tehdä jollekin yritykselle tai järjestölle netistä löytyvien ilmaispalvelujen avulla, mutta en kehdannut mennä tyrkyttämään ilmaissivuja kellekään, koska olisin melkein samalla vaivalla voinut koodata ne. Lisäksi sivulle piti sisällyttää video ja ajattelin, että mahdollisuudet sen videon suhteen on paljon monipuolisemmat, jos teen sivut "itselleni".

Päädyin tekemään tuommoisen kynsiharrastukseen liittyvän sivun (jota pääsee tarkastelemaan lähemmin kuvaa klikkaamalla), koska uskoin tekeväni jonkun kynsitutoriaalin melko helposti videomuodossa. Lisäksi koneelta löytyy jo valmiiksi useamman vuoden ajalta kuvamateriaalia. Sivun tekemiseen käytin Weeblyä, joka osoittautui yllättävän monipuoliseksi ja käteväksi tapaukseksi. Sillä teki helposti ammattimaisen näköisen sivun ja koodiinkin pääsi tekemään pieniä muutoksia.

Kuvankäsittelystä ja nettisivuista en tainnut tällä kurssilla oppia yhtään mitään uutta. Videon editointi sen sijaan oli mulle jo lähtökohtaisesti sen verran oudompaa hommaa, että onnistuin kehittämään itteäni siinä lajissa aika paljonkin. Haluan jakaa tämän oppimiseni konkretisoituman teillekin, koska olen siitä ensikertalaisena ehkä vähän jopa ylpeä (vaikka ei tuosta rumasta esikatselukuvasta uskoisi):

Musiikin löytäminen oli varmaan suurin haaste, koska piti löytää jotain rojaltivapaata tavaraa. Plus että oikeasti olisin halunnut käyttää jotain 80-luvun videopelimusiikkia, mutta samalla pitää tämän edes jotenkin vakavasti otettavana. Semmosta. Tää oli kyllä ihan hauska projekti ja mietin vakavissani, että tekisin tuonne sivulle enemmänkin videoita aina kun on aikaa. Saa nähdä. Tässä vielä nuo videolla valmistuneet kynnet valokuvassa:

I have been as busy as a bee

Mulla on ollut tässä viime päivinä hyvin sekalaisia fiiliksiä laidasta laitaan. Välillä oon virnuillut onnesta itsekseni bussissa ja sitten oonkin jo halunnut hautautua maan alle pakoon kaikkea mahdollista. Eikä sille näy loppua. Ihanaa että hiihtoloma alkaa, pääsen taas rentoutumaan kotiin ja syömään jonkun muun tekemiä ruokia. Mutta toisaalta harmittaa kun hiihtolomalla olisi niin hyvin aikaa piirtää, ommella, askarrellapaskarrella ja tehdä vaikka mitä. Mitään niistä en kuitenkaan pysty tekemään kotona, kun kaikki tavarat jää tänne. Lisäksi pitäisi repiä semmoinen Global Business Today -niminen opus jostakin ja tutustua siihen, koska heti hiihtoloman jälkeen päästään taas vääntämään tenttiä. Mutta kyseistä kirjaa ei tunnu olevan saatavilla missään. Ei kirjastoissa eikä kirjakaupoissa.

Elämä on tuntunut ihan mielettömän kiireiseltä tässä taas koko helmikuun ajan. Kouluhommia piisaa ja tälläkin viikolla jäätiin melkein joka päivän päätteeksi tekemään milloin mitäkin. Kirjanpitoa, projekteja ja liiketoiminta-analyysijuttuja. Viikonloppujen lisäksi pienet spontaanit teot on nousseet mun elämässä arvoon arvaamattomaan. Ja niin on vähän isommatkin päähänpistot. Viime viikolla käytiin kaverin kanssa ystävänpäiväkahveilla ja sen jälkeen yllytin samaisen henkilön pienelle baarikierrokselle. Ja tällä viikolla meidät yllytettiin mukaan ysäribileisiin (What is love, oh baby don't hurt me...). Jälkimmäisistä selvisin ennätyksellisesti vain kymmenen euroa köyhempänä.


Kouluhommiin hukkumisesta huolimatta mun motivaatio opiskelua kohtaan pomppasi silmissä tän viikon aikana. Meillä on ollut nyt muutamat infot noista erilaisista suuntautumisvaihtoehdoista ja tällä viikolla kuultiin vähän tarkemmin muodin ja vähittäiskaupan kärjestä. Innostuin niin pahasti, että kädet tärisi varmaan tunnin vielä sen infon jälkeenkin. Kaikki kurssit ja mahdolliset projektit kuulosti niin mielenkiintosilta, että nytkin tulee lämmin ja pörrönen olo kun pelkästään ajattelen niitä. Olikin jo vähän ikävä vaatteita, suunnittelua ja kaikkea visuaalista. Voin kuvitella etten ikinä ole ollut enkä tule olemaan niin onnellinen kuin tulevana syksynä, kun pääsen kesän jälkeen takasin kouluun.

I don't think school (or life in general) has ever made me feel so EUPHORIC.

Hyväksytyksi tulemisen tarve täytetty!

Maanantaina noin 8:30 aamulla puhelin piippaa tekstiviestiä ja pienessä paniikissa tärisevin käsin kaivan sen taskusta, kun vähän aavistelin mitä asiaa se viesti saattaisi koskea. Loput työpäivästä meni riemuidioottihymy naamalla. Samana iltana laitoin hakemuksen KOASille. Tänään oli tullut paksu paperipino postissa ja sähköisessä postissa mua odotti asuntotarjous. Maksoin vakuusmaksun sen enempää pohtimatta, koska rakennus josta solua tarjottiin, oli sama, jossa äiti asusteli reilut 20 vuotta sitten. Eihän siitä voinut kieltäytyä. Kaikki tää kolmessa päivässä ja kuukauden päästä mua odottaa Jyväskylässä asunto, koulu ja kaikki itsenäisen asumisen ilot sekä surut. Vielä en osaa regoida oikein muuten, kun hymisemällä tyytyväisesti aina silloin tällöin, mutta kyllä se riemu tässä vielä repeää! :D

Ylioppinut pukuompelija

Krapulattomuudesta huolimatta vei aika pitkään selvitä viime lauantaista. Oli se vaan ihana päivä ja voin vaan ihmetellä miten selvisin itkemättä. Yleensä herkistelen ihan kaikelle mahdolliselle, mutta nyt meni koko päivä typeränä hymyillen. Nyt nuo neljä vuotta on todella ohi. Aika tuntuu menneen tosi nopeesti, vaikka välillä tulikin kituuteltua, että koska tää loppuu. :D Nyt vähän onnellisia juhlatunnelmia lauantailta!

Täytyy vähän kehua tätä omien juhlien ruokapuolta, nimittäin kaikki tehtiin ihan kotivoimin. Leivottiin äitin ja tädin kanssa kolme voileipäkakkua (joista yksi tällä täytteellä, tykkäsin ihan mielettömän paljon!) sekä tuommonen upea ja huikeen hyvänmakunen mansikkatäytekakku. Mua ällöttää kaikki äkkimakeat kermahökötykset, joten oli hyvä tehä tuokin ite, että kerma on varmasti hyvää ja että sitä pysty syömään. Tän kuvan huomasin ottaa vasta kun puolitoista voileipäkakkua oli hävinnyt ääntä kohti, joten siksi ei niistä herkuista sen ihmeempiä kuvia. Oli myös kreikkalaista salaattia ja jotain savukalaa, jota en ite sen kummemmin huomioinut, koska mulla on traumoja ruodoista. :D

Siinä vielä yks kuva juhlista (serkkupojan hiustyyli on maailman hienoin! :D) sekä vähän kukkakuvia, koska nehän kuuluu oleellisesti lakkiaisiin ja valmistujaisiin. :-) Äiti oli valkannut mahottoman nätit pöytäkimput, noi gerberat oli niin söpöjä että oisin ottanut niitä ylioppilaskuvaankin jos kallaa ei ois ollut saatavilla.

Sateen ja tuulen takia jouduttiin surullisesti juhliin sisällä, vaikka mulla oli ollut kaikki hienot visiot valmiina ulkojuhlia varten. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun sää pettää ja siihen piti vaan sopeutua. :D Ja olihan meillä hauskaa sisälläkin, jäi harmittamaan vaan se, ettei saatu otettua kuvia ulkona, kun siellä ois ollut paljon nätimpiä taustoja kun täällä sisällä ja valookin ois ollu heti vähän enemmän vaikka aurinko ois ollutkin pilvessä. Mutta heitin mekon niskaan tänään uudelleen ja nakkasin kameran äidille, että sain edes jotain kivoja kuvia tosta mekosta ja onneksi tällä kertaa onnisti:

Paljon onnea vielä kaikille koulunsa päättäneille ja hyvää kesälomaa! :)

Mää valmistun!

Otsikko sen jo paljasti. Mää valmistun! Musta tulee pukuompelija! Eikä se vielä riitä, nimittäin selvisin lukiosta ja kirjotuksistakin niin että on lupa valmistua tupsullinen lakki päässä. Se selvis viikko takaperin kun äitiltä tuli onnitteluviesti ja hetken ihmeteltyäni kävin katsomassa Aamulehden sivuilta ja siellä se nimi sitten oli.
Tekee mieli sanoa, että eihän siitä ollut mitään epäilystäkään. Mutta kyllä tähän neljään vuoteen mahtu yks jos toinenkin epätoivon hetki. :D Ammattipuolen kanssa ei ehkä niinkään, mutta en oikein vieläkään ymmärrä miksi kävin ton lukion. Mä en eläessäni tuu ymmärtämään sitä pänttäämisen iloa, joten onneksi mulla tuntuu jäävän asiat kohtuu helposti päähän. Ja onneks kirjotuksissa varmaan puolet on kiinni tuurista ja omalle kohalleni sattui melko hyvä sellanen. Jos joku on ihan vähän utelias ja koska haluun ihan vähän kehuskella saavutuksillani, niin tässä tämä maaginen rivi, jonka sain yyteeällältä kiitoksena noin tuhat päivää kestäneestä ympärivuorokautisesta stressaamisesta: enkku L, lyhyt matikka E, äikkä C, terveystieto B. Kyllä. L. Enkusta. Oli aika muikea hymy naamalla kun se selvis. Ei paljoa harmittanut (eikä harmita vieläkään) tuo äikän C, jonka sain samalla kertaa. Vaikka M olisi ollut vähän enemmän mun tasoa (jäi kolmen pisteen päähän), mutta tiedostan että en ole sellainen kypsä ihminen mitä tolla äikällä kalastellaan. Enkustakin E olis ollut enemmän mun tasoa, mutta kävi tuuri. Sain kuuntelussakin avokysymyksistä täydet, jotain missä en onnistunut yhdelläkään kurssilla yhdessäkään harjotuskuuntelussa. Awesome! Ja matikasta saatu E oli myös aikanaan niin jäätävä yllätys, koska en tyhmyyttäni avannut kirjoja kurssien jälkeen kertaakaan ja kaikkien kurssien aikana tekemäni läksyt on sormilla laskettavissa. Ja taisin nukkuakin vähän joka tunnilla kilpirauhasen takia. L:kin ois ehkä ollut mahollinen jos en olis jättänyt yhtä tehtävää kokonaan tekemättä, koska aattelin etten kuitenkaan osaa sitä loppuun asti. Noniin, ehkä sitä on nyt kehuttu itseään taas tarpeeksi yhteen kuunkiertoon. L perkele, how cool!

Työssäoppimisen loputtua tässä on tullut suunniteltua noita valmistujais-/lakkiaisjuhlia ja ommeltua itelleni mekkoa kyseistä häppeninkiä varten. Siitä en paljastakaan sen enempää, kuin että oikeen hienojen ihan ite suunnittelemieni ja tekemieni kutsukorttien väri on melkein yks yhteen mekon värin kanssa. :-) Aluks meinasin laittaa näihin jonkun tuommoisen ylempänä olevan piirustuksen kaltaisen naamakuvan, mutta en saanut itseäni näyttään itseltäni.

That's me in the drawing wearing my fancy graduation cap and those are invitations to my graduation party. ;) I'm barely done with one school and already flipping since the entrance examination of another one is right ahead.

PENKKARIT! ♥

Oon kuumeessa ja päätä särkee tämmönen koneella istuminen, mutta nyt on pakko saaha nämä penkkarit pois alta! :D Eli tässä on aika muhkea kuvapläjäys luvassa. Mahdollisia kirotusvihreitä odotettavissa! :--)

Päivä alko ihan mielettömän hyvällä aamupalalla koululla klo. 7:30-8:30. Saatavilla oli muun muassa sympaattisia minicroissantteja ja ihanaa munakokkelia. Munakokkeli on hotelliaamiaisellakin aina se paras asia. :D

Aamupalan jälkeen kierrettiin hetki ympäri koulua, mutta luokat tuntu olevan jotenkin harvinaisen tyhjillään eikä oikein tullut häirköityä ketään. :(
Piti liittää itteni tähän kuvaan jälkeenpäin, kun meistä neljästä ei ollut mitään yhteiskuvaa. :D Mutta että tämmöinen porukka. Yritettiin keksiä tuolle palomiehelle vaikka mitä lilaa halinallea ja muuta asuksi, niin ois sointunut kivasti myös enkuks: four fat animals.

Sitten oli vuorossa abishow ja tuossa kuvassa lissää TAOn abeja. Meidän luokka koostui tosiaan eläimistä ja valtion virkamiehistänaisista. Muilla luokilla porukka tuntu pukeutuneen aika sekalaisesti kaikkeen maholliseen, paitsi automaatioasentajat joilla oli kaikilla V for Vendetta -maskit.

Jotkut halusi abit istumaan tuonne keskelle salia, koska meidän piti kuulemma näkyä. Mutta sitten oli neljä ernua, jotka näkymisen sijaan halusivat itse nähdä ja valokuvata. :-) Onpas porukka pukeutunut mustiin, synkkää!

Parturi-kampaajien esitys oli ekana. Ne oli järkänneet tämmösen kampauskilpailun, mihin pyysivät kolme opettajaa kilpaileen.
Taustalla näkyy joku reppana, joka jesarilla teipattiin tuonne istumaan ja välillä sitä käytiin heittelemässä karkeilla. Voi voi. :D


Turpareiden jälkeen oli meidän huki ja me pistettiin pystyyn piirustuskilpailu! Ensimmäisenä lavalle pyydettiin kaikkien lemppariopo, annettiin sille asusteita ja pyydettiin ottaan joku kiva asento. Sitten kutsuttiin neljä opettajaa ja kaks vapaaehtosta ja niiden kädet kiinnitettiin pareittain yhteen ja siinä piti sitten piirtää elävä malli. Tulokset oli aika huikeita. ;)
Piirustuskilpailun jälkeen meillä oli vielä ihan mahottoman hieno (kerrankin voin kehua kun en ite tehnyt ehehe :D) video meidän luokasta ja näistä neljästä vuodesta, mutta en oo saanut sitä vielä itelleni, joten se jääpi teiltä nyt näkemättä. :(

Ravintolakokeilla oli syömiskilpailu. Alkujaan oli vissiin kuus munkkirinkilää, jotka ois pitänyt syödä huuliaan nuolematta. Siitä otettiin sitten kuitenkin yhdet pois jokaselta, kun tuntu tekevän vähän tiukkaa. :D Ja palkintona kaikille mitäs muutakaan kuin lisää munkkirinkilöitä!

Automaatioasentajien showhun kuului nyrkkeilyä. Oli aika viihdyttävää, kuvasin siitä videonkin missä kuuluu mun rasittavaa nauruani koko ajan taustalla. :DD

Tietokonetekniikoilla oli ensin hieno "sisääntulo" sekä siihen päälle pieni video ja loppuun laulukilpailu, jonka nimeksi oli annettu "Tartu amismikkiin". Ne näytti videoita, joilla ite lauloivat karaokea ja siihen piti sitten lähteä mukaan laulaan heti kun tunnisti biisin. :D

Ja sitten lähdettiin rekka-ajelulle!!! Tää mustalle pohjalle tehty juliste on noiden tietokonetekniikkojen käsialaa. Kuvassa näyn myös minä oikein muikean iloisena. :-)

Tässä teille hyvä kuva Anun itelleen tekemästä iiihanasta Ihaa-haalarin hupusta!

Ja vielä kuva meidän luokan lopullisesta kyltistä. Juu ei oo ajankohtanen eikä yritä pelastaa Euroa tai estää ilmastonmuutosta, mutta ihan pirun hyvä silti. :D
Loppuun vielä muutamat omat lempparit, mitä muiden rekoista bongailin. Toi abikalypsi-juliste oli ihan hullun hieno! Eikä Paavo Pesusientä voita mikään tai kukaan.

Ja kai tässä kohtaa pitäisi mainita, että kaikki postauksen kuvat eivät ole mun ottamiani, vaan lainailin näitä myös kavereilta.

It's about time I show these pictures to you. :D We celebrated Penkkarit almost two weeks ago (16th of February) and it was so much fun! I wore a purple bunny kigurumi I've made myself.

VAPISKA

Voevoe, on ollu nyt taas vähän surkea bloggaaja, enkä voi edes syyttää koulua. Paitsi sen vähän että jos sitä ei olisi ollut tänään, oisin päivittänyt eilen illalla yöllä. Oon vaan pelannut Simssiä ja kattonut Game of Thronesia (♥!).

Oltiin eilen koululla maalailemassa penkkarijulisteita!!! 8) En ollut vuosi sitten wanhoista puolikskaan näin innoissani. Ihmisellä on tilaisuus pukeutua hienoon mekkoon ja saada kaikki naamavärkin ja hiusten koristukset ihan viimesen päälle ja leikkiä jonkinmoista prinsessaa koko päivä. Sitten on tilaisuus rellestää pupuhaalarissa koko päivä. Pupuhaalari vie 6-0! Niin ja onhan se ihan kivaa että valmistuminenkin on näin mahottoman lähellä jo. :--)

Meidän julisteen visuaalinen toteutus ei ole ihan sitä parhaista parhainta A-luokkaa (itsehän hahmottelin suurimman osan kirjaimista päin persettä), mutta ainakin se mahottoman hyvä sanoma käy siitä ilmi! Lisäks samaan aiheeseen viitaten on varmasti useempikin juliste, mutta me ei kuitenkaan olla ihan mitä tahansa lukiolaisia, joten... :-) Tässä teille vähän tekemisen meininkiä!


Ton viimesen kuvan julisteesta piti tulla yhen toisen luokan juliste, mutta se meni roskiin ja ne alotti sitten uuden ihan eri idealla. Oisin halunnu nähä mimmonen tästä ois tullut! :D

Lopullista julistetta voi saapua ihmetteleen Hämeenkadulle 16. päivä, hehehee! Ommeinaa hiano.
En tiiä millä maltan oottaa tän viikon. Etenkin kun huominen on varmaan ihan pirun hidas koska perjantaina odottaa dundunDUNNNNN tekstitaito! Ja maanantaina enkun kuuntelu! Iik! Ja vielä yksi koska huutomerkkejä ei voi olla liikaa yhdessä postauksessa!

We were doing these banners for a school thing yesterday. My school vocabulary in English is really really poor and there are lots of Finnish (school and other) traditions that I don't know how to translate. But I found a little somthing from Wikipedia (Abitur in Finland). :D I will be taking my final exams during these next two months and before summer I will graduate. AND I also found something about penkkarit! That's the reason we were making these banners. See the pic of the lorries during penkkarit, that's where the banner will be. :)

Bohemian Rhapsody / tuotesuunnittelu mallisto

Petin ton meidän lusmuilevan luokan ihan täysin, kun palautin viimesen tuotesuunnittelun työn sittenkin ennen joulua. Mussa ei selvästi ole tiimipelurin ainesta. :( Toisaalta jos tää on ainoa aine, minkä jokaisesta tehtävänannosta näiden neljän vuoden aikana oon tykännyt, niin oisko se sitten oikeutettua tehdä edes jotain kunnolla? :D
Homman nimi oli siis oman malliston suunnittelu. Malliston piti olla kevät/kesä ja suunnattu 25-30v naiselle, joka on lähössä reissuun. Eli matkamallisto. Matkan määränpää sai olla ihan missä vaan ja ite aloin heti ensimmäisenä miettiä jotain hiukan boheemia/romanttishenkistä road trippiä Euroopassa.


Nimesin mallistoni Boheemiksi rapsodiaksi (erillisistä osista koostuvaksi sävellykseksi sivistyssanakirjan mukaan). Koska se on boheemi ja koostuu erillisistä osista, hehee! Toinen vaihtoehto olisi ollut Bohemian like you, mutta you are not bohemian so forget about it. Ei vaan, mielipiteitä kyseltyäni Rhapsody sai enemmän kannatusta, koska kukaan ei näköjään tiennyt Dandy Warholsin biisiä.
Mallistosta piti koota kansio, jolla piti olla kansi. Omastani tuli aika ruma hienosta visiosta huolimatta, mutta aika oli jo niin hilkulla muutenkin, etten sitä ehtinyt uusia. Lisäksi mallistolla piti olla kuvaus, merkki sekä tuommoinen vaatteeseen ripustettava riippulappu. Väkersin alkujaan ton riippulapun ihan käsin, mutta se oli niin kamala, että piti uusia se koneella. Tuli miljoona kertaa hienompi.

Leikkaa&liimaa-askarrellen tuli luotua myös kaksi inspiraatiosivua. Siellä näkyy täyteen pakattua farmarin perää, vespaa ja muffinseja. Sekä tuota värimaailmaa.



Tässä meillä on sitten itse vaatteet. Näistä on vielä tasokuvat kaikista edestä ja takaa, mutta en aatellut niiden olevan kovin kiinnostavia. Omat lempparit on kolmas ja kaks viimestä. Neljännen värittäminen epäonnistu ihan totaalisesti ja kaks ensimmäistä sitten taas on ihan kivoja.


Sitten näistä piti vielä kehittää erilaiset värivaihtoehdot. Toisesta tuli tuommonen erittäin maanläheinen vihreä plus ruskea ja toisesta tuommoinen erittäin värikäs. Mitäs mieltä koko väkerrelmästä olette? Tai lähinnä ehkä mielipiteet noista piirustuksista kiinnostaa. :) Kyllä tässä jotain muutosta on tapahtunut ainakin kun vertailee esimerkiksi tähän.
Ja anteeksi että skannaamisen sijaan valokuvasin nämä, en olisi millään ehtinyt skannata ennen palautusta, kun muutenkin väkersin näitä yömyöhään ennen sitä päivää, kun nää oli mahollista vielä ennen joulua antaa.

Lopuksi vähän aiheeseen liittymättä: Kouluhan kolkuttelee taas ovelle, maanantaina pitäisi olla valmiina pari tekstitaidon vastausta ja yksi enkun kotiaine. Enkun kotiaine on vielä erittäin ok, mutta nuo tekstitaidot on puhdasta hulluutta. Siispä tapani mukaan keksin jotain muuta tekemistä, mitä vaan nyt kun pitäisi ihan ensimmäisenä tehdä koulujuttuja. Tällä kertaa ajattelin alkaa laihduttaa. :--) Ihan vakavissaan mua on vituttanut mun painoni jo riittävän pitkään ja mun on tehtävä asialle jotain. Uteliaille ihmisille aiheesta lisää: Feel Good Inc.

This is the last design assignment ever during my dressmaking studies. And the assignment was to design a collection for a woman (age 25-30) who's going travelling. My lady is the bohemian/romantic type and she's planning a road trip around Euorpe. And I named my collection Bohemian Rhapsody. :)