Mitä tapahtuu kun lähtee äidin helmoista

Ihmettelin yhtenä päivänä kalenterin selailun ohessa, että koulu alkaa jo viikon päästä. Samalla tajusin, että viime sunnuntaina tuli kuluneeksi vuosi siitä, kun muutin pois vanhempien nurkista. Olihan se iso askel jättää taakseen talo, jota on sanonut kodikseen 80 % elämästään. Etenkin kun porukat ovat päättäneet ymmärrettävistä syistä muuttaa vähän pienempään asuntoon ja se tapahtuu näillä näkymin ennen joulua. Vaikeaa sisäistää, että tänä kesänä siellä tuli vietettyä viimeiset kesäpäivät ikinä. Tai että viime joulu oli viimeinen joulu siellä. Ensi kesänä siellä asuu varmaan jo joku muu perhe syömässä meidän omenat, vadelmat ja mansikat. Minun marjat perkele.

Mulla kävi onneksi ihan mielettömän hyvä tuuri kotoa lähtemisen suhteen. Löysin täältä Jyväskylästä hyviä kavereita, jotka on olleet ehdottomasti suurin syy täällä viihtymiseen. Harmi vaan että tänä syksynä viime vuotinen ryhmä vähän hajoaa, kun porukka valitsi eri suuntautumisvaihtoehtoja ja kursseja. Kaiken päälle meidän parhaan kouluporukan ikinä ilopilleri vaihtoi koulua ja samalla paikkakuntaa. Kukaan ei enää piristä meidän väsyneitä aamuja tai uskalla puhua mulle kun mulla on känkkäränkkä. Vaikka oikeasti ainoa tapa viedä känkkäränkkä pois on harhauttaa mun ajatukset johonkin muualle. Lähteekö taas sivuraiteille vähän.

Oon luonnollisesti muuttunut hieman tässä vuoden aikana, kun muutin uuteen ympäristöön, uusien ihmisten joukkoon ja oon joutunut itsenäistymään. Toisaalta musta tuntuu, että oon aina ollut jotenkuten itsenäinen. En kaipaa ihmisiä ympärille hääräämään jatkuvasti ja pärjään hyvin omissa oloissani. Joillekin tuntuu vielä nykyäänkin olevan vaikeaa ymmärtää, että mä ihan oikeasti viihdyn toisinaan yksin täällä omassa huoneessani ja omassa rauhassani piirrellen ja animea killittäen. En tee sitä vaan siksi että olisin yksinäinen tai ei olisi muuta tekemistä. Teen sen koska välillä kaipaa vähän etäisyyttä muista ihmisistä ja jatkuvasta menemisestä.

       

Toisaalta taas joidenkin virallisten hommeleiden hoitaminen ei ole aina sujunut multa niin hyvin, kun "aikuiselta" ihmiseltä voisi odottaa. Koitin pitkään vielä kotona asuessani saada äitin soittamaan hammaslääkärit sun muut. Vihasin puhelimessa puhumista ja lykkäsin sitä aina viimeiseen asti. Asiakaspalvelijoiden kohtaaminen on ollut mulle toinen kiusaannuttava juttu. En muista minkä ikäsenä aloin uskaltaa pyytää limsamukiini kannen ihan itse Hesessä tai Mäkissä käydessä. Tämmöisten ongelmien suhteen on ollut vähän pakko ryhdistäytyä nyt omillaan asumisen myötä, vaikka en mä vieläkään mitään sujuvaa small talkia höpötä ja olen vähän awkward.

Huikeiden kavereiden löytymisen myötä oon alkanut olla vähän rennompi ja rohkeammin oma itseni. En ole enää yhtä takakireä kun vuosi sitten, mutta kieltämättä välillä vähän takakireä kuitenkin. En vaan osaa rentoutua täysin tuntemattomien ihmisten kanssa. Lisäks oon niin hiljainen, enkä pidä itestäni juuri meteliä, että uusiin ihmisiin tutustuminen on välillä vähän haastavaa. Monelta jää huomaamatta mun todellinen luonne, kun jäädään vaan sille hyvänpäiväntuttu-tasolle.

Oon onnistunut kasvattamaan jollain tasolla vähän semmoista mentaliteettiä, että ei kuulu mulle mitä muut musta ajattelee. Voin ihan hyvin tehdä mitä haluan, koska jollain on kuitenkin aina jotain sanomista. Ja toisaalta taas kellään ei välttämättä olekaan yhtään mitään sanomista, koska kaikkien pääkopat on täydessä työssä miettiessään itseään, omia sanomisiaan ja tekemisiään. Osaan antaa erilaiset mokailut itelleni anteeksi paljon helpommalla, enkä jaksa märehtiä kaikkia juttuja enää niin pitkiä aikoja.

       

Vielä löytyy kyllä varaa muuttua, ennen kuin olen se ihminen joka haluan olla. Sarkasmi ja huumori on hauskaa, mutta välillä niiden takana piilottelun voisi jättää vähän vähemmälle. Tunteiden näyttäminen muille ei ole ikinä tuottanut mulle muuten mitään ongelmia, mutta minkäänlaisen herkkyyden osoittaminen on välillä todella haastavaa. Niin haastavaa, että kavereiden mielestä en ole kuulemma millään tasolla empaattinen, vaikka pääni sisällä kannan ihan koko maailman murheet, jos ne vaan sattuvat korviini kantautumaan. Yritän ymmärtää ihmisten käytöstä ja nähdä syitä sille miksi joku tekee mitä tekee. Itken kun joku tv:ssä itkee, nauran kun joku nauraa ja ahdistun jos tapahtuu jotain ahdistavaa. Eilen teki mieleni haudata keskeltä katua löytynyt kuollut pikkulintu. Tätä katsoessa tekee nauramisen sijaan mieli itkeä, koska katsokaa nyt kissa raukkaa, kun se on niin surkean näköinen. Reppana. Mä en tiedä miksi mulle on niin paljon helpompaa kertoa täällä netissä lähes kasvottomalle yleisölle, että on mullakin oikeasti tunteet, kun sitten näyttää niitä tilanteen tullen jollekin läheiselle ihmiselle.

Semmoisia ajatuksia tähän keskiviikkoon. Tsemppiä vaan jos joku jaksoi lukea, itelläkin teetti oikolukeminen jo vähän ongelmaa eli anteeksi mahdollisista kirjoitusvirheistä. :D

Ylioppinut pukuompelija

Krapulattomuudesta huolimatta vei aika pitkään selvitä viime lauantaista. Oli se vaan ihana päivä ja voin vaan ihmetellä miten selvisin itkemättä. Yleensä herkistelen ihan kaikelle mahdolliselle, mutta nyt meni koko päivä typeränä hymyillen. Nyt nuo neljä vuotta on todella ohi. Aika tuntuu menneen tosi nopeesti, vaikka välillä tulikin kituuteltua, että koska tää loppuu. :D Nyt vähän onnellisia juhlatunnelmia lauantailta!

Täytyy vähän kehua tätä omien juhlien ruokapuolta, nimittäin kaikki tehtiin ihan kotivoimin. Leivottiin äitin ja tädin kanssa kolme voileipäkakkua (joista yksi tällä täytteellä, tykkäsin ihan mielettömän paljon!) sekä tuommonen upea ja huikeen hyvänmakunen mansikkatäytekakku. Mua ällöttää kaikki äkkimakeat kermahökötykset, joten oli hyvä tehä tuokin ite, että kerma on varmasti hyvää ja että sitä pysty syömään. Tän kuvan huomasin ottaa vasta kun puolitoista voileipäkakkua oli hävinnyt ääntä kohti, joten siksi ei niistä herkuista sen ihmeempiä kuvia. Oli myös kreikkalaista salaattia ja jotain savukalaa, jota en ite sen kummemmin huomioinut, koska mulla on traumoja ruodoista. :D

Siinä vielä yks kuva juhlista (serkkupojan hiustyyli on maailman hienoin! :D) sekä vähän kukkakuvia, koska nehän kuuluu oleellisesti lakkiaisiin ja valmistujaisiin. :-) Äiti oli valkannut mahottoman nätit pöytäkimput, noi gerberat oli niin söpöjä että oisin ottanut niitä ylioppilaskuvaankin jos kallaa ei ois ollut saatavilla.

Sateen ja tuulen takia jouduttiin surullisesti juhliin sisällä, vaikka mulla oli ollut kaikki hienot visiot valmiina ulkojuhlia varten. Mutta eipä ole ensimmäinen kerta kun sää pettää ja siihen piti vaan sopeutua. :D Ja olihan meillä hauskaa sisälläkin, jäi harmittamaan vaan se, ettei saatu otettua kuvia ulkona, kun siellä ois ollut paljon nätimpiä taustoja kun täällä sisällä ja valookin ois ollu heti vähän enemmän vaikka aurinko ois ollutkin pilvessä. Mutta heitin mekon niskaan tänään uudelleen ja nakkasin kameran äidille, että sain edes jotain kivoja kuvia tosta mekosta ja onneksi tällä kertaa onnisti:

Paljon onnea vielä kaikille koulunsa päättäneille ja hyvää kesälomaa! :)

Mää valmistun!

Otsikko sen jo paljasti. Mää valmistun! Musta tulee pukuompelija! Eikä se vielä riitä, nimittäin selvisin lukiosta ja kirjotuksistakin niin että on lupa valmistua tupsullinen lakki päässä. Se selvis viikko takaperin kun äitiltä tuli onnitteluviesti ja hetken ihmeteltyäni kävin katsomassa Aamulehden sivuilta ja siellä se nimi sitten oli.
Tekee mieli sanoa, että eihän siitä ollut mitään epäilystäkään. Mutta kyllä tähän neljään vuoteen mahtu yks jos toinenkin epätoivon hetki. :D Ammattipuolen kanssa ei ehkä niinkään, mutta en oikein vieläkään ymmärrä miksi kävin ton lukion. Mä en eläessäni tuu ymmärtämään sitä pänttäämisen iloa, joten onneksi mulla tuntuu jäävän asiat kohtuu helposti päähän. Ja onneks kirjotuksissa varmaan puolet on kiinni tuurista ja omalle kohalleni sattui melko hyvä sellanen. Jos joku on ihan vähän utelias ja koska haluun ihan vähän kehuskella saavutuksillani, niin tässä tämä maaginen rivi, jonka sain yyteeällältä kiitoksena noin tuhat päivää kestäneestä ympärivuorokautisesta stressaamisesta: enkku L, lyhyt matikka E, äikkä C, terveystieto B. Kyllä. L. Enkusta. Oli aika muikea hymy naamalla kun se selvis. Ei paljoa harmittanut (eikä harmita vieläkään) tuo äikän C, jonka sain samalla kertaa. Vaikka M olisi ollut vähän enemmän mun tasoa (jäi kolmen pisteen päähän), mutta tiedostan että en ole sellainen kypsä ihminen mitä tolla äikällä kalastellaan. Enkustakin E olis ollut enemmän mun tasoa, mutta kävi tuuri. Sain kuuntelussakin avokysymyksistä täydet, jotain missä en onnistunut yhdelläkään kurssilla yhdessäkään harjotuskuuntelussa. Awesome! Ja matikasta saatu E oli myös aikanaan niin jäätävä yllätys, koska en tyhmyyttäni avannut kirjoja kurssien jälkeen kertaakaan ja kaikkien kurssien aikana tekemäni läksyt on sormilla laskettavissa. Ja taisin nukkuakin vähän joka tunnilla kilpirauhasen takia. L:kin ois ehkä ollut mahollinen jos en olis jättänyt yhtä tehtävää kokonaan tekemättä, koska aattelin etten kuitenkaan osaa sitä loppuun asti. Noniin, ehkä sitä on nyt kehuttu itseään taas tarpeeksi yhteen kuunkiertoon. L perkele, how cool!

Työssäoppimisen loputtua tässä on tullut suunniteltua noita valmistujais-/lakkiaisjuhlia ja ommeltua itelleni mekkoa kyseistä häppeninkiä varten. Siitä en paljastakaan sen enempää, kuin että oikeen hienojen ihan ite suunnittelemieni ja tekemieni kutsukorttien väri on melkein yks yhteen mekon värin kanssa. :-) Aluks meinasin laittaa näihin jonkun tuommoisen ylempänä olevan piirustuksen kaltaisen naamakuvan, mutta en saanut itseäni näyttään itseltäni.

That's me in the drawing wearing my fancy graduation cap and those are invitations to my graduation party. ;) I'm barely done with one school and already flipping since the entrance examination of another one is right ahead.

2011 paketissa + joulukuun paras

Muistaakseni jokunen vuosi sitten näitä menneen vuoden kokoovia postauksia ei ollut kovinkaan monessa blogissa, mutta nyt se löytyy melkein kaikkialta. Perinteisesti niin myös täältä, toivottavasti ette oo ihan päälakea myöten täynnä näitä. ;)

Tammikuussa tein koulujuttuja, lakkasin kynsiä, ostin fimopötköjä ekaa kertaa, ostin myös maailman hienoimmat kengät, askartelin koruja ja piirtelin vähän lisää koulujuttuja.

Helmikuussa oli wanhat ja pirun paljon lunta. Lisäks suunnittelin käsityön lukiodiplomia. Tosta mun wanhojen puvusta, se on edelleen ihana, mutta jälkiviisaan tarkastelun jälkeen yläosa paljastu aikamoiseks epäonnistumiseks. Tuli mieleeni ihan maljakko, josta mä vaan tursuan yli. :DD

Maaliskuussa hankit ekat Konad-hässäkkäni, lyhennytin hiukseni, vietettiin mun ja Anun synttäreitä ja kuvailin mökkitontilla kynsiäni ja hiihtävää äitiä.

Huhtikuussa raaskin tilata Nfu Oh:n lakkoja ekan kerran, leivoin superhyviä keksejä, tilasin Saksasta ison paketin jonka sisällöstä en oo vieläkään saanut kerrottua täällä, lakkasin kynsiä, ompelin lukiodiplomia ja sain sen valmiiks, tein koulujuttuja ja juhlin vappua.

Toukokuussa lakkasin tökerönnäkösiä pitkiä lapiokynsiäni, söin dinosauruksenmunan, tein koulujuttuja, kuvasin kukkasia ja ompelin takin josta puuttuu edelleen napit. Ehkä siitä tulee kiva kevättakki jos tekisin jotain asian eteen tässä talven aikana.

Kesäkuussa raaskin ostaa helvetin kallista jätskiä, käytin pelkkää ripsaria (!!!), kokeilin rajata silmäni vähän erilailla, vietettiin juhannusta mökillä(tontilla), söin maailman parasta jätskiä ja lisää jätskiä.

Heinäkuussa mansikkapellolla oli sähköä ilmassa, lakkasin kynnet tasan kerran kaverin synttäreille, sain uuden vauvan jolla tykkäsin kuvata mitä vaan ja missä vaan, olin vähän derp derp derperson ylikasvaneen ottiksen takia ja pääsin kuunteleen Eppuja pitkästä aikaa ihan livenä vaikka vähän puskan takaa.

Elokuussa toteutu maailman hienoin reissu Amsterdamiin, siellä tuli nähtyä muun muassa Pride ja monia eläinvauvoja, sain lomokuvat kehitettyä ja veliseni muutti pois kotoa.

Syyskuussa koristelin kynsiä pitkästä aikaa ja ekaa kertaa leimaamalla, otin itestäni tasan yhden kuvan joka sekin on ruma, rakastin mun kalenterin kuvaa, söin herkkusalaattia, kuvasin pehmolelujani, kävin verikokeessa ja sain seurauksena tavallista isomman mustelman sekä kilpirauhasen piilevän vajaatoiminnan, lakkasin lisää kynsiä ja aloin tehä opinnäytetyötä koulussa.

Lokakuussa kuorrutin kynnet glitterillä, matkasin mamman kanssa viettään syyslomaa Liettuaan Kaunasiin (en oo ikinä matkustanu mihinkään kahta kertaa yhden vuoden aikana !), sain opinnäytetyön valmiiks ja löysin persikoistani pienimuotoisen yhden senttimetrin paksuisen homeisen kasvuston.

Marraskuussa rakastuin hopeiseen graffitilakkaan, löysin ihania halpoja herkkukeittokirjoja, yritin kuvata hautausmaalla huonolla menestyksellä, ihastelin auringonlaskua, venytin korviani, valokuvasin, tein hienot liukuvärjäykset kynsiin ja ihastelin synkkää syksyä.

Joulukuussa kävin Ritva-Liisa Pohjalaisen näyttelyssä, söin karkkia, en voinut vastustaa Hello Kittyä, vietin pikkujouluja pingistä pelaten, venytin korviani, tein koulujuttuja ja juhlin joulua sekä uutta vuotta.

Siinä oli mun vuosi pienessä ja somassa paketissa. Onnistuin yhdessä ja ainoossa uudenvuodenlupauksessani, joka oli valokuvata enemmän. Tänä vuonna voisin luvata valokuvaavani vähintään yhtä paljon, mutta panostaa samalla vähän näiden kuvien sisältöön ja yrittää kantaa kameraa mukana, niin tulee kuvia muustakin kun kynsistä, omasta naamasta ja tästä kotiympäristöstä. :D Loppuun vielä Joulukuun paras! Niitä olkoon tasan yksi, mutta se yksi onkin ihan mielettömän historiallinen ja poikkeuksellinen tapas. Päivitin joulukuussa blogia peräti 11 kertaa, mikä on enemmän kun koko blogin historiassa. Voi heh. :D

Here's my year 2011 in pictures. Nine pics from each month. :)

Wanhojen päivä part 2

Sain siis kavereilta lisää kuvia wanhoista ja nyt on tansseistakin ihan kelpoista materiaalia, missä puvuista saa selvää liikkeestä huolimatta. Eli nyt hiukan vielä lissöö kuvamateriaalia tuosta prinsessoitten päivästä. Lisäksi voisin kertoa mitkä tanssit me tanssittin. Eli ensimmäisenä askellettiin sisään Poloneesin tahdissa. Sitten oli vuorossa avaustanssi, Pompadour, Pas d Éspagne, Cicapo, Salty Dog Rag, Tango, De Kolom, freestyle, Wienervalssi ja sitten vaan valssausta.

Tästä kuvasta löytyy Tampereen ammattiopiston Santalahdentien toimipisteen wanhat. Meidän lisänä siellä tanssi vielä muiltakin toimipisteiltä ihmisiä.

More pictures of the Oldests' day! Here's a group picture of The Old of our school.

Ja tässä onpi kaikki meidän luokan ihmiset, jotka tanssi ja joilla oli ite tehty puku. Miinus tuo pikselikasvoinen herra eturivissä. :D Kerron tässä aluksi kaikkien nimet niin selkeyttää tätä kohta seuraavaa selostusta ehkä hieman. Seisomassa vasemmalta alkaen siis Elina, Sanna, Anu, minä ja Tuuli. Istumassa Miisa ja Sanni.

Olin ite ehtinyt ostaa tota ihan samaa tummansinistä taftia mitä Tuulilla on, mutta mikä onni että loppujen lopuks löyty sitten ruutukangasta. :D Tuulilla on oikeessa sivussa vedostuksia, mutta ne ei harmillisesti nyt oikein näy missään näistä kuvista. Elinalla oli pukunsa selkäpuolella vielä rusettikin, mutta sekään ei näköjään oo pahemmin esillä missään kuvassa. Miisan puvussa on selkäpuolella kiva napitussysteemi tossa pitsissä, mutta se käykin ilmi tuolta myöhemmin.

These are my classmates (minus the boy with pixelated face) and we're all wearing self made dresses!

Sain pistää näitä kuvia esille sillä ehdolla, että ihmiset näyttää ihmisiltä. Tuulilla oli silmät puoliks kiinni, joten en ollut varma täyttikö tää kuva kriteerejä, siksi pikselöinti. :D Tässä kuitenkin näkyy Miisan puvun kaksvärisyys edes jollain lailla, joten siksi halusin pistää tänkin esille. Miisan puku oli siis silkkiä, mikä näytti jossain valossa osittain punertavalta.
Pieni sivuhuomio: En ymmärrä mikä mun naamassa on vikana. Hymyilen ja suupielet kääntyy alaspäin. Wut? :D



Jos saa kehua ittiään, niin tässä näkyy miten hyvin sain kohdistettua nuo ruudut huolimatta siitä miten pitkät saumat oli kyseessä. Lisäksi tästä voi bongata myös tuon Miisan puvun söpön napitus tsydeemin.

Can you spot the cute button detail thing on my friend's dress? :)

Ja tämä on sitä freestailia. Tanssittiin vähän tipitiitä ja keskellä riviä näyttääpi olleen pikkusen tiivis tunnelma. :D Tässä näkyy aika hyvin toi tyttöjen pukujen värikirjo. Vaaleansinisiä oli peräti neljä mutta vaaleanpunasia vain yksi. Samoin ruudullisia ;)

This was our own freestyle dance. I thought this picture shows the colors of the dresses nicely.

Jatkot olikin sitten Senssillä ja itse viihdyin yhä ruutumekossa. Toivon olevani kykeneväinen pitämään tämän lupauksen: ensimmäinen ja viimoinen kerta kun Senssillä käyn. Traumatisoiva reissu traumatisoivaan paikkaan muistutti mitä vikaa on humalaisissa amikshissha. :---) Muutenkin on ihan naurettavaa miten kovin hienostuneelta näytän tässä kuvassa. Todenmukaisempaa olisi jos istuisin huppari ja farkut päällä leveästi kalja kädessä ja röyhtäisisin kenties. :DD

And the afterparty! I look amusingly fancy in this pic. It would be more truthful if I wore jeans and a hoodie, sat spinelessly with a beer in my hand. :DD

Olikos teillä monellakin tanssit? En oo kun ihan muutamassa seuraamassani blogissa törmännyt kuviin wanhojen päivästä.

Wanhojen päivä

Kyllä! Se päivä mulla oli perjantaina, ja kyseiseen päivään valmistautuminen piti hyvin kiireessä koko tämän viikon ja oikeastaan kaikki edeltävätkin. Tällä viikolla en yhtenäkään päivänä tainnut olla kotona ennen kello seitsemää. Maanantaina ompelin muistaakseni pukua jonnekin sinne seitsemän paikkeille. Tiistaina oli harjotuskampaus ja sielläkin taisi mennä kello neljästä kello seitsemään. Keskiviikkona ompelin myös vähintään seitsemään saakka. Torstaina oli kenraali ja kävi ilmi että puku oli hiukan turhan pitkä. Korjailin helmaa ja lyhentelin sitä koululla vartin yli seitsemään. Ja seuraavana päivänä oltiinkin jo koulun vanhimpia ja kauneimpia! :D

Pitää kattella jos saan vielä kavereilta yhtään parempia kuvia, niin pistän muustakin kun omasta puvusta ja kampauksesta. Mutta nyt siis ainoastaan niistä. Alotetaan muutamalla kuvalla, mitkä anto ideoita tätä prinsessapukua varten.




Näistä kaikista neljästä oon siis repinyt irti jotain osasia ja istuttanut ne tohon omaan tanssipukuuni. Ylimmässä on tuo äärettömän muhkea hamonen, seuraavassa tuo poimutettu sauma keskeltä edestä halkion alkuun, kolmantena ihana puku jonka materiaali muistuttaa erehdyttävästi villakangasta jos ei peräti ole sitä ja viimoisena ihan täydellinen ruutukangas ja esiin pilkistävä alushame ja kaikki ♥ Ja sitten kuva jonka askartelin koneella hätäisesti, tämä on se ihan ensimmäinen suunnitelma.

Ihan ongelmittahan en tämmöistä unelmaa kuitenkaan saanut toteutettua. Ensimmäisenä ja isoimpana ongelmana oli kankaan löytäminen. Paljonko maailmasta löytyy juhlavia ruutukankaita? Tuskin kovin paljon. Kun kankaita haettiin ennen joululomaa, tuli vastaan vain flanellisia, joustavia tai muita epäkelpoisia ruutukankaita. Pettyneenä ostin sitten turvallista tummansinistä ryppytaftia. Joululomalla kun haettiin kaverille penkkaripukuun kangasta, löytyi sieltä kankaiden seasta mustavalkoista ruutukangasta. Sitähän oli pakko ostaa ja onneksi kelpasi opettajallekin. Nyt jäi ryppytafti odottamaan pääsyä joksikin muuksi juhlamekoksi. :D

Toinen pienen pieni ongelma oli tuon poikkisauman saaminen nättiin kohtaan ja pääntien saaminen nätin malliseksi. Lopulta menin sieltä mistä aita oli ikään kuin matalin ja vedin pääntien suoraksi ja pistin poikittaissauman lähtemään toisen tissin päältä sen sijaan että se olisi mennyt ihan keskeltä. Hullun kaavoitusruljanssin ja muutamien nuppineulojen aiheuttamien veristen naarmujen sekä yhden verisen varpaan jälkeen tässä on lopputulos:

Peilikuva koulun sovarista ei oikein näytä koko pukua kunnolla, mutta eipä niitä tullut otettua oikein muitakaan. Toivoa sopii, että se ammattikuvaajan ottama muotokuva näyttää puvun vähän paremmin. :D Kaiken väännön jälkeen tässä kelpasi kuitenkin tanssia ja olla ihailtavana koko päivä :--D Mulla olisi ollut tän kanssa vielä semmoinen iso ja ihana musta organzahuivi, mutta se olis ollut tanssiessa hullun epäkäytännöllinen, joten päätin olla välittämättä kaikista korsetin aiheuttamista selän tursuiluista ja tanssahdella pukuuni tyytyväisenä. Oikeanpuoleinen kuva on kahvitilaisuudesta, jonne kiskasin mustan neuleboleron lämmikkeeks. Sekään päällä en siis tanssinut. Mitään koruja en alkanut ihmetteleen ja korviksetkin oli samat kun aina.

Kotona illalla ennen jatkoja koitin saaha kampauksestakin jotain kuvaa. Takaa se oli vain semmonen kiharapilvi. Edestä näkee että hiukset on ensin tupeerattu alta pieneks tyynyksi ja siihen päälle tuikittiin niitä kiharoita pinneillä. Simppeli mutta nätti vielä näin latistuneenakin. :DD Viimoseksi pistän vielä kuvan siitä, miltä hiukset näytti tuon sekamelskan setvimisen jäljiltä VS. miltä ne näyttää normaalisti ja miltä muutenkin näytän normaalisti. Muhkea kiharapilvi vastaan jokaiseen ilmansuuntaan häröttävä hamppupehko. Kiharat on muuten jostain syystä pysynyt hiuksissa vielä tähän sunnuntaihin mennessä. Saisivat pikkuhiljaa alkaa hävitä.

Mutta lisää kuvia tosiaan mahdollisesti sitten jos saan niitä kavereilta. Olisi kiva näyttää vähän muidenkin pukuja (naamat sensuroituna tietysti), koska luokkakavereillakin oli niin hienoja. :D

Vanhojen päivä, The Senior Ball or The Oldests' Day, I celebrated it on Friday and it was amazing ♥ I made my dress with my own hands and I'm really proud of it. The first four pictures inspired me quite a lot and the drawing is the first idea I had. Surprisingly I had problems finding a suitable fabric. They don't make much festive checkered fabrics you know. :--D But finally I found one suitable enough and managed to finish my dress (after going trough some more minor problems lol). Hopefully I'll get some better pictures of it but that's probably the best I have for now.

My hairdo was pretty simple, but I really liked it. The last picture shows how my hair looked like after removing all the pins. And how my hair looks like normally. :D Slight difference there.

The last bites of 2010

Uus vuosi kera uuden ulkoasun ja uusien mutta tuskin millään lailla vanhasta poikkeavien sirkustelujen. Näemmä tämän aikaansaaminen ei taaskaan vaatinut muuta, kun itsekritiikin kääntämistä offille. Se auttaa loppujen lopuks usein monessakin asiassa! Kuten nyt vaikka ulkoasun lisänä tässä postauksessa, minkä teille tarjoilen.

Uudesta vuodesta huolimatta ihan vielä ei auta päästää irti 2010:stä. Kuten vuodesta 2008 sillon aikoinaan, niin tein teille pienen kuvakoosteen joka kuukaudelta. Ainoa poikkeus tuohon parin vuoden takaseen, että kuvia on vähän enemmän (vaikka kamera tais olla käytössä vähän vähemmän sillä perusteella mitä kansioista löyty valikoimaa) ja tekstiä sitten vähemmän. Eikä 2010 ollut mikään erityisen tapahtumarikas vuosi, joten nyt ei oo kuvia kaiken maailman koulujen päättäjäisistä ynnä muista. :D Voisinpa tälle vuodelle tehdä ainoan uudenvuodenlupaukseni ikinä. Voisin kanniskella nimittäin tota kameraa useemmin mukana ja ottaa paljon enemmän kuvia. Tietokoneen syövereissä esimerkkinä vuoden 2010 huhtikuu-kansiossa oli nimittäin hyvä jos paria kymmentäkään kuvaa, että kiinnittäkää erityishuomiota ton huhtikuun kollaasin laatuun. :D Kauniit passikuvat ja kaikki...














So, new year and a new layout here in Glittertrash Machine. And new translations here at the end of the post! I have no idea if I have any followers who don't understand Finnish but I've meant to start writing these translations for a long long time in every case. My skills might need some training. I've noticed every time I write something in English I have to check a dozen times if I wrote it correct or not.

This post is filled with pictures I took in 2010. Every month from January to December has six pictures. Bye bye 2010! :D