Sunnuntaibrunssi

Mä olen yleensä aina tykännyt nukkua viikonloppuisin myöhään. Loikoilen sängyssä siihen pisteeseen asti, että kaikki eriskummallisimmatkin makuuasennot on käyty läpi. Ummistan silmät ja kokeilen, jos sitä vielä näkisi lyhyen pätkän unta. Mutta en tänä sunnuntaina. Kello herätti ajoissa, enkä ihme kyllä viitsinyt edes torkuttaa, koska luvassa oli jotain mielettömän kivaa: kevättä juhlistava sunnuntaibrunssi!

Oon mukana Jyväskylän kahvilakerhossa, jonka yksi jyväskyläläinen tyttö koko joukon onneksi keksi perustaa. Aluksi mua, kuten varmaan kaikkia muitakin, jännitti ihan hirveästi lähteä mukaan johonkin tällaiseen. Mennä nyt yhtäkkiä kahvipöydän ääreen ihan tuntemattomien ihmisten kanssa, apua! Nyt me on kuitenkin tavattu jo muutaman kerran ja voin sanoa, että tämä on ehkä yksi parhaita juttuja, mihin eläessäni oon lähtenyt mukaan!

Tekeminen ei ole rajoittunut pelkkään kahviloissa istumiseen. Itse asiassa heti ensimmäisellä tapaamisella keksittiin ihan huippuja ideoita tulevaisuuden varalle ja ystävänpäivänäkin käytiin parin tytön kanssa Jyväskylän keskustassa hämmentämässä kansaa eli jakamassa tulppaaneja tuntemattomille. Alkavalla viikolla aiotaan mennä luovuttamaan verta ja tänään järjestettiin tosiaan mahdottoman kiva sunnuntaibrunssi. Tulppaanikimppu pöydässä, kauniit servetit ja käsittämättömän hyvät sapuskat. Niin ja sanoinkuvaamattoman ihania ihmisiä!

Yksi meidän joukosta puki Facebookissa sanoiksi sen, millasia fiiliksiä nämä meidän kokoontumiset mussakin herättää: "ku näkee teitä ni tulee sellane olo että tekee mieli tehä kaikkee ja tuntuu innokkaalta ja lähes siltä että "jes, pystyn mihin vaan jos yritän" eli tulee sellanen mukavan inspiroitunut olo!" Ihan äärettömän mahtavaa, miten sitä voikaan näin vilpittömästi inspiroitua ihmisistä! Itelläkin sujui tän tekstin kirjoittaminen huomattavasti paremmin, kuin miten mikään kirjoittaminen on koko vuoden aikana sujunut. Awwsum!

Word of the day: inspired.

such age so old many years wow

Hihii, täytin tänään 22 vuotta! Edellisen postauksen omakuvasta huolimatta. Aamulla täytyi vaivautua puoli yhdeksäksi koululle lopulta ihan turhan takia ja kotimatkalla jouduin melkein todistamaan yhden kurre-reppanan kuolemaa, mutta onneksi se tajusi viime hetkellä kääntyä pois autotieltä. Laura-kämppis jäi vielä koululle, joten laitoin paardilistan Spotifysta huutamaan ja tiskasin. Sitten nukuin päikkärit ja muun osan päivästä on ollut vähän tekemätön olo, mutta sallittakoon se synttärisankarille. Illasta aattelin tekaista vielä pirtelön ja kattoa jonkun leffan. Ja ettei tästä tuu ihan vaan kuvaton lyhyt höpinäpostaus, niin...

Kävin jo eilen hakemassa itelleni lahjaksi tuon Toven juhla -mukin. Olihan se mukiksi vähän hintava, mutta super ihana. Lisäksi sain porukoilta lahjaksi iPadin jo viime kuussa, kun siitä oli Gigantissa ihan naurettavan hyvä tarjous. Tilasin siihen eBaystä tuommosen panda-kuoren, jonka vaaleanpunaista väriä pikkusen vierastan, mutta tuo panda on niin luttana! Korteista ylemmän sain Lauralta ja alemman äidiltä. Suuri Käsityö -lehden tilasin viime kuussa, kun jouduin puhelinmyyjän uhriksi. Olin miettinyt muutenkin, että tekisi mieli vähän tutustua lehden nykytilaan ja tänään se kolahti osuvasti postilaatikkoon.

Naamakuva on räpsäisty koulun studiossa. Yhtä kurssia varten piti mennä sinne ottamaan tuotekuvia mallin päällä, mutta voi olla ettei kaikki räpsyt lopulta ollut ihan sitä tehtävää varten. :-D

Although I may not look like it, today's my 22nd birthday! Yay me!

Oho hups.

Ei mun vireystila ihan vissiin sitten parantunutkaan. Tuli tämmöinen kuukauden mittanen postaustauko ihan vahingossa. Mun fiilikset on vaihdellut koko vuoden semmoisesta kooma-mielentilasta jäätäviin energiaryöppyihin. Yhtenä päivänä väännän koulujuttuja hiki hatussa ja istun illasta tietokoneen ääressä tehtävät palautettuna ja poden eksistentialistista kriisiä. Seuraavana päivänä hengailen inspiroituneena ihanien ihmisten kanssa, ilahdutan tuntemattomia ja tunnen, että kaikki asiat on erittäin hyvin. En tajua.

Suhtauduin koko helmikuuhun vähän nuivasti ja tosiaan joitakin yksittäisiä kivoja tapahtumia lukuun ottamatta koko kuukausi vaan valui ohi yhdessä hujauksessa. Välillä ihan ahdistaa se, miten äkkiä kuukaudet menee ohi mitään tekemättä. Ja sen sijaan, että tekisi jotain, on paljon loogisempi vaihtoehto katsoa FMA Brotherhoodia. Joka sekin on haitallista touhua jo ihan vaan siksi, että alkaa harmittaa, kun en itse ole vieläkään maailmanpelastaja. Ikääkin alkaa olla jo ihan liikaa ainakin siihen nähden, minkä ikäisiä monissa animeissa esiintyvät maailmanpelastajat on.

Jees, mutta halusin vaan tulla ilmottelemaan, että kuukauden tauosta huolimatta blogi ja minä ollaan yhä elossa. Yritän aktivoitua vähän paremmin, kunhan into kirjoittaa ja kuvata tästä palailee. Tähän loppuun haluan laittaa vielä tunnelmaa keventävän kuvan itestäni, ettei tästä postauksesta jää ihan masentunut olo.

Hyvää maaliskuuta kaikille! :--)

Oops, I didn't mean to idle for over a month. Sorry!