Minun Costo

Tässä meillä on materian aiheuttamaa onnea parhaimmillaan. Se kun saa vihdoin ostettua jotain, mistä on tullut haaveiltua päiväunissa jo pitkän aikaa. Miten voikin yksi hattu saada ihmisen kihertämään niin kovin tyytyväisenä peilin edessä. Hihii.

Ihmettelen välillä miksi oon niin pihi vaatteiden suhteen, kun kuitenkin arvostan hyvää laatua, kotimaisuutta ja ekologisuutta. Nämä ominaisuudet yleensä maksaa vähän ekstraa, jollei sitten ole hyvä kirpparilöytöjen kanssa. Vaatteiden kohdalla vastaan tulee toki helposti se, että teen itse halvemmalla, jos en laske hintaa valmistukseen kuluneelle ajalle. Ja saan vieläpä mittojen mukaan tehdyn vaatteen. Costostani sen sijaan maksoin tyytyväisenä, koska en tiedä montako viritelmää olisin saanut ommella, ennen kuin olisin saanut aikaan mitään etäisestikään noin laadukasta. Ja hyvännäköistä. Ja täytyy se myöntää, että kyllä tuosta brändistäkin saa vähän lisäarvoa. ;)

The start of a magnificent hat collection.

Wok Wok Wok

Tykkään wokkiruoista paljon, joten sinänsä on ihme miten vähän niitä löytyy täältä blogista ruokaa-tunnisteen alta. Tuli alkusyksystä käytyä Ikeassa ja piti vihdoin saada ihan oikea wokkipannukin. Normaalilta paistinpannulta kaikki vaan lentää yli laitojen, jos tavaraa on paljon. Ja jos tästä pohjustuksesta ei osaa arvailla, niin luvassa on wokkireseptejä. Yhteensä peräti kolme sellaista ja ihan ilman lihaa vieläpä, jee!

Tämä herkku on kasvis-nuudelikeittoa, mutta valmistetaan wokissa. Alkuun wokissa kuullotetaan sipulia ja paria valkosipulinkynttä pilkottuina tietty. Sen jälkeen joukkoon heitetään porkkanaa (1 iso tai useampi pieni) ja kesäkurpitsa tikuiksi leikattuna sekä parsakaalia. Niitä paistetaan nelisen minuuttia. Sitten lisätään litra kasvislientä ja 4 dl kookosmaitoa ja annetaan kiehahtaa. Sitten vielä 4 rkl soijakastiketta ja 2 rkl (tai maun mukaan) punaista currytahnaa. Viimeisenä lisätään nuudelit ja haudutetaan kolmisen minuuttia, kunnes ne on turvonneet. Itse söin tätä kuitenkin useampana päivänä, joten tein nuudelit aina erikseen. Kaiken kruunuksi voi heitellä vielä vähän korianteria, mutta ite jätin sen välistä.

Kaali-tofuwokin ohje löytyi Yhteishyvän Ruoka-liitteestä ja se on näköjään saatavilla myös netissä, turha siis kirjoittaa sitä enää uudelleen tähän. Oon tätä ennen maistanut tofua kerran ja vaikka en sitä silloin täysin tyrmännyt, ei se mitään ihmeellistä herkkuakaan ollut. Tällä kertaa vedin tofun kuitenkin vähän pienemmiksi paloiksi ja paistoin oikein kunnolla tummemmaksi kunnon öljy-maustemarinadissa ja nyt se oli kyllä hyvää. Tai ainakin tässä reseptissä siitä tykkäsin.

Lopuksi tällainen ihan itse improvisoitu kasviswokki. Tämä syntyi semmosella hetkellä, kun ruoanlaitto ja kaupassa pyöriminen ei jaksanut hirveästi innostaa. Hain kaupasta vaan nopeasti jotain pientä, mutta suurin osa oli valmiiksi kaapeista löytyneitä "jämiä". Yleensä tuommoisessa mielentilassa tehdyt ruoat voi olla jotain ihan kamalaakin, mutta tämä oli kyllä ihan äärettömän hyvää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä on porkkanaa, sokeriherneenpalkoja, parsakaalia ja cashewpähkinöitä. Ja riisinuudeleita. Mausteena suolaa, pippuria, Chili Explosion -mausteseosta, soijaa ja seesaminsiemenöljyä.

Mulla on ollut tapana survoa näitä reseptejä useampia yhteen postaukseen, mutta mietin olisiko selvempää laittaa jokainen vaan omaan postaukseensa. En tiedä tulisiko näitä ruokapostauksia sitten hirveän usein, enkä kuitenkaan yritä tästä mitään ruokablogia. Onko mielipiteitä tämän suhteen, jatkanko samaan vanhaan malliin vai olisiko kivempi jos joka resepti saisi aina ihan oman postauksensa?

It's so boring using the same plates every time I take food pictures...

Pitsimekko kaasolle

Sain tuossa elokuulla ommella pitkästä aikaa ihan jotain kunnollista, kun kaverini Miisan sisko meni naimisiin ja pääsin sitten tekemään Miisa-kaasolle mekon. Koska ompelu muuten on mulle jo ihan liian helppoa (oliskin), haettiin vähän lisähaastetta sillä, että ompelija ja asiakas asustaa ihan eri paikkakunnilla. Sen ansiosta tämä oli melkosen hermoja raastava projekti, mutta lopulta myös sitäkin palkitsevampi. Muistin taas, minkä takia rakastan ompelua niin mahdottoman paljon.

Mekkoa aloitellessa olin vielä Tampereella ja sovitin Miisalle jostain vanhasta lakanasta tekemääni hätäistä versiota pelkästä mekon yläosasta (vyötäröstä ylöspäin). Sen perusteella lähdin sitten Jyväskylään ompelemaan koko vaatteen valmiiksi.

Jossain välissä kesken ompelun piti käskeä Miisaa vielä tarkistusmittaamaan vyötärönsä puolestani, koska mekon vyötärön ympärys oli epäilyttävän pieni. Pitsi teki kaikkensa ollakseen mahdollisimman vaikeasti ommeltavissa ja muutenkin oli melko paniikin täyteiset pari päivää ompelukoneen äärellä, kun ei päässyt sovittamaan missään vaiheessa. Lopulta lähdin mekon kanssa Tampereelle ja ihan viime metreillä meinasin alkaa huutamaan kun mekko ei muka mahtunutkaan Miisan päälle. Häihin oli muistaakseni aikaa vajaa viikko. Mutta kyllä se sitten pienellä taistelulla mahtui. Ja siinä se oli se äärimmäisen onnistumisen tunteen täyttämä hetki, joka tässä ompelemisessa on mahtavinta.

Making beautiful clothes is pretty easy when you have a gorgeous customer!