Hirveen fiini viini-ilta

Mä en ole ikinä jaksanut ymmärtää sitä, miksi ihmisten pitää opetella juomaan viiniä. Jos siitä ei vaan tykkää, niin miksi ihmeessä sitä pitäisi opetella juomaan. Kaveri tarjosi tähän ihan hyvän pointin, että eihän kaljakaan aluksi varmaan kenenkään mielestä ole hyvää, mutta kyllä sitä on opittu juomaan. Onhan se niinkin. Mutta siitäkään huolimatta muutaman kokeilukerran jälkeen en vieläkään ymmärrä viinin tissuttelun hienoutta tai sitä miksi joku haluaisi siihen opetella. Kai siitä joku oikein harjaantunut hifistelijä saa pienet kiksit, mutta omalla vaatimattomalla kokemuspohjalla voisin väittää serkkuni sekalaisista marjoista tekemän viinin maistuneen samalta, miltä joku kympin maksanut valkkari, jota Alkon työntekijä suositteli parille köyhälle opiskelijalle juustojensa seuraksi.

Viini oli halpaa, juustovalikoima kahden tietämättömän mielivaltaisesti kokoama ja esillepano toteutettiin lähinnä sillä asenteella, että ääntä kohtihan ne siitä kohta katoaa. Juustojen kylkiäiset kämppis sai kuitenkin aseteltua vallan nätisti tuohon lautaselle ja se olikin ehkä fiinein juttu koko illassa. Koska katsokaa nyt tätäkin:

Valittiin varmaan kesän kylmin päivä siksi ainoaksi päiväksi kun yhtään on vietetty aikaa tuossa meidän "parvekkeella" eli yhteisessä tupakkakatoksessa. Ei muuta kun viltti niskaan ja hyvä tulee. Tästä tyylikkäämmäksi touhun olisi saanut enää haalari päällä. Mutta check out dem shoes! Yhdet hienoimmista kengistäni ikinä. Voisin pukeutua jätesäkkiin nämä jalassa ja silti katsoisin itseäni peilistä jumaloiden. Musta on alkanut tässä viimeisen vuoden sisään kuoriutua semmoinen kenkäfriikki. Ennen en kokenut tarpeelliseksi omistaa miljoonia kenkiä, mutta nyt se tuntuu jo ihan ymmärrettävältä. Ehkä vuoden päästä viinien hifistelykin tuntuu ymmärrettävältä.

My friend tried to convince me about the awesomeness of wines. I am not convinced.

Egg on a pizza

Dun dun duuuunn! Otsikko kertoo kaiken. Kokeilin taas jänniä juttuja italialaisia reseptejä sisältävästä kirjasestani ja päädyin heittämään kananmunan pizzan päälle. Kämppis ihmetteli tätä yhtä paljon kun minä itekin, mutta kai sen on oltava hyvää jos se on painettu kirjaan.

Ja hyvää oli! Pitäisi vaan jaksaa joskus tehdä pohjakin itse jos sitä onnistuisi tekemään semmoisen mistä tykkää, mutta olen laiska. Jos tekee itselleen ruokaa sillä mentaliteetillä, että kun nyt vähän maistuisi hyvältä että sitä jaksaa syödä sen vähintään kolme päivää, niin ei siinä aina jaksa turhia hifistellä. Ja ohje on tosiaan kirjasta peräisin, mutta sovelsin sitä pikkusen. Täytteeseen piti tulla babypinaattia, mutta kaupassa oli vaan semmoisia eri salaateista koostuvia sekoituksia. Ostin siis niitä ja paistoin pannulla yhden pilkotun valkosipulinkynnen kanssa kunnes salaatit lakastui. Jääkaapissa oli kirsikkatomaatteja jonkun toisen ruoan jäljiltä, joten heittelin niitäkin kaiken sekaan vaikka eivät alkuperäiseen ohjeeseen kuuluneetkaan. Sitten vähän mozzarellaraastetta ja kananmuna rikki vaan siihen kaiken keskelle, vähän suolaa ja pippuria ja koko komeus uuniin. Ja sitten on herkkupizza valmis naatiskeltavaksi!

Otsake näkyviin!

Mietin otsikkoa taas niin pitkään että parempi mennä vaan tämmöisen naurettavuuden kanssa. Eihän tästä tuu lasta eikä paskaa muuten. Oon vaihteeksi vähän ihmetellyt hiuksiani ja sitä miten ne on ollut melkein ihan samanlaiset viimeset viisi vuotta, mitä nyt pituus muuttunut välillä. Radikaalein asia tässä viiden vuoden aikana on ollutkin se, kun pari vuotta sitten leikkautin polkan. Pastellivärejäkään ei ole tullut vielä kokeiltua. Mikäs siinä, ei mulla ole ollut ikinä mitään pakottavaa tarvetta muuttua vaan muuttumisen tähden, eikä ole vieläkään, mutta yhtenä iltana heräsi vaan semmoinen ajatus. Että mitäs jos kasvattaisin otsiksen pois. Kuulostaa ehkä ihan mitättömältä päätökseltä monen korvaan, mutta jos suurimman osan elämästä (10-15 vuotta) otsan peittona on ollut joku lirpake, niin ajatus siitä luopumisesta on aika jännä. Helppohan se on leikata uudestaan paikalleen, mutta se kasvattamisprosessi vaan on ihan pirun ärsyttävä. Ei jaksaisi ihan turhaan kokeilla. :D Nimittäin kokeilin joskus ala-asteen lopulla ja vaikka sain otsiksen heitettyä piilon semmoisella nololla pannalla kasvatuksen aikana, oli se silti turhauttavaa touhua. Ja arvatkaa mitä. Kun sain sen otsiksen lopulta silloin ala-asteen loputtua kasvatettua hukkaan, niin leikkautin sen taas joskus yläasteella takaisin. Hahahaa.

Pienen pähkäilyn jälkeen keksin miljoona syytä, miksi elämäni olisi helpompaa ilman otsista. Ei enää ikinä tarvitse katsoa ulos ikkunasta ja itkeä että nyyh siellä tuulee. Ei tarvitse käyttää suoristusrautaa lähes joka päivä. Ei tarvitse hiuslakkaa joka päivä. Hiustenpesuväli pitenee. Hiusten laittoon aamuisin kuluva aika lyhenee. Voin vetää päähäni minkä tahansa kypärän, pipon tai hatun ilman että otsatukka painuu linttaan ja peittää puolet näkökentästä. Voin siis ostaa Coston lätsän heti kun siihen on vaan rahaa! ♥ Voin osallistua mosh pittiin jos siltä tuntuu. Ja niin monta muuta syytä, joita en nyt tähän hätään edes muista. Kasvotkin kuulemma näyttää kapeammilta ilman otsista ja jos eroa ei muuten huomaa, niin halusin vähän korostaa sitä vaikutelmaa tuossa ekassa kuvassa.

Bye bye bangs, I won't be needing you anymore.