Paras (melkein kokonaan) itse tehty pizza ikinä!

Ja ehkä paras pizza ikinä noin muutenkin. Ei välttämättä se nätein, mutta ehdottomasti maukkain. Mä kun en ole varmaan ikinä pitänyt itse tehtyä pizzaa mitenkään taivaallisena jos edes hyvänä ja vika on yleensä aina pohjassa. En tiedä mikä niissä tavallisissa itse tehdyissä pizzapohjissa on vikana, kun ne ei vaan nappaa ja suurimmasta osasta oon saanut vatsakipuja. Oon myös kokeillut sitä karppaajan pizzapohjaa, mutta ei se ollut sen parempi. Kaupan pakasteesta löytyvillä versioilla nyt ei kehtaa ruokkia edes sorsia.

Mutta sitten kävi niin, että eräänä päivänä erehdyin kauppaan ilman suunnitelmaa siitä, mitä tekisin ruoaksi tulevalla viikolla. Huomasin jonkun uutuutta mainostavan kyltin Tex mex -sapuskojen luona ja siellä oli semmoisia Santa Marian pizza tortilloja, joita on vissiin telkassakin mainosteltu. Tortillalätyt maistuu niin hyvältä kun tommonen jauholätty nyt voi maistua, joten päätin kokeilla. Otin myös purkin saman sarjan tomaattikastiketta ja muuta en juuri tarvinnut, kun kotoa löyty erilaisia jämiä heiteltäväksi siihen päälle. Ja ai että miten hyvä lopputulos. Kaiken päälle toi lätty on justiinsa sopivan pieni yhelle hengelle, eli kerrankin jotain mitä ei tarvitse syödä viittä päivää putkeen. :-)

Probably not the prettiest but definitely the tastiest pizza ever!

Syksy saa, minä en

Tajuaako kukaan mitä tuo ärsyttävä sanonta meinaa? Mitä se syksy muka saa? D:

Haudi dudettes (and dudes?)! Ajattelin antaa itelleni luvan keskeyttää kauppamatikan pänttäämisen hetkeks, osaanhan sentään jo 33,3 % asioista, joita kurssi käsittelee. Edellisen merkinnän jälkeen onkin tapahtunut huimia muutoksia. Koulu kyllä pitää yhä kiireisenä, mutta onneksi oli syysloma. Jätin vilustelut muille, kiitos rakkaille vanhemmille, jotka syyslomaviikon päätteeksi kävivät parantamassa lapsensa elinoloja yhden ylimääräisen patterin ja eristelevyn voimin. Lisäksi hankin sen digipokkarin. CDON.comilla oli semmoinen kamppis, että joistakin pokkareista sai 20 % alennuksen ja päätin sitä sitten hyödyntää. Nyt olen PowerShot D20:n onnellinen omistaja. Pitäisi väkertää sille enää jonkinlainen pussukka, että pääsen kanniskelemaan sitä aina mukana. On vähän harmittanut, kun en oo tässä pariin kuukauteen ottanut juuri ollenkaan kuvia, vaikka niin paljon kaikkea kivaa on tapahtunut. Vaikka muistot säilyykin mielessä, on niitä aina tuplasti kivempi fiilistellä valokuvien kautta. :D

Osasyyllinen siihen, että olen käytellyt kameraa normaalia vähemmän, on tämä hieman ankeahko soluasunto. Tai eipä tässä muuten sinänsä mitään, mutta kuvaamisen kannalta täällä on vähän ankeaa. Oon ahtanut tämän huoneeni niin täyteen huonekaluja kun käytännössä mahdollista ilman, että joutuisin kiipeilemään huonekalujen yli päästäkseni paikasta toiseen. Ei ole nättiä tyhjää seinää vaatteiden kuvailua varten eikä ole siistiä tyhjää tasoa minkään pienempien asioiden kuvailua varten. Ulkona tuntuu satavan suurimman osan ajasta, eikä oo ollut fiilistä lähteä millekään kävelylenkille järkkärin kanssa.
Noh, tänään yritin kuitenkin saada jotain pieniä räpsyjä täältä huoneestani demonstoidakseni millaista värioksennusta olen yrittänyt kehittää tänne piilottaakseni solulle ominaisen ankeuden. Kuvia katsellessani huomasin epäonnistuneeni. Täällä on edelleen aika ankeat värit.


Vähän myös itseäni kuvasin, mutta katsokaa noita verhoja ja pussilakanaa.

Semmosta. En tiedä onko ihan turha toivo, että nuo kouluhommat rauhottuis sen verran, että jaksaisin panostaa harrastuksiinkin. Viimeistään joululomalla sitten. :D

My room needs more colors. Bright, happy colors!

Life is superb!

Oho. En missään välissä suunnitellut melkein kuukauden mittasta taukoa, mutta minkäs teet kun kalenteri on täynnä erinäkösiä amk-opiskelijan elämäntyyliin sopivia menoja ja elämän soundtrackiltä löytyy asiaankuuluvaa Gangnam Styleä, Tacataa ja Bangarangia. Lisäksi on paljon uusia, elämän onnelliseks tekeviä ihmisiä ja muuta jännää. Ja sillon kun on vähän vapaa-aikaa, nautiskelen tyytyväisenä peiton alla erinäkösistä tv-sarjoista ja fiilistelen elämän upeutta. Ja nyt koputan puuta.

Tänä viikonloppuna hyppäsin junaan Tamperetta kohti ja nyt oon kotosalla "nuolemassa haavoja" eli parantelemassa toista flunssaa kuukauden sisään ja valmistumassa vielä tuleviin hurjiin koitoksiin. Ja tuli tässä mieleen, että voisin ehkäpä ilmoittaa itseni ja blogin olevan hiljaisuudesta huolimatta hengissä. Kamera vaan on ollut yllättävän vähällä käytöllä, kun ei tuota järkkäriä viitsi roudata mukana noissa opiskelijabileissä ym. menoissa, joten ei ole yhtään mitään dokumentoitavaa. Joku hyvä digipokkarin hankinta on ollut mielessä, mutta en oo ehtinyt tutustua niihin vielä riittävästi.

Mutta ei tässä nyt oikein muita kuulumisia. Yritän kyllä palailla kunnollisten postausten kera niin pian kuin mahdollista, nimittäin bloggaaminen on mulle edelleen tärkeä harrastus siinä missä ompelu ja moni muu mitä en oo ehtinyt tekemään. Nyt kuitenkin hyvät alkavat syksyt kaikille, nautiskelkaa tekin! :)

Life's been busy but awesome at the same time! I hope to be able to blog about something proper soon but this is all I have to share for now. I wish awesomeness to you all! :D