Ruokaa eiku mitä?

Karkasin viime viikon torstaina pienellä etumatkalla viettämään syyslomaa Tampereen suunnalle, koska siellä oli Hämeenkadun appro. Kauppakadun vastaava Jyväskylässä ei riittänyt vielä mihinkään ja halusin päästä tutustumaan vähän tarkemmin Tampereenkin baaritarjontaan. Kyllähän sieltä löytyi vaikka mitä kivaa. Sen lisäksi käytiin syömässä perjantaina pienet krapulamätöt RUBY & Fellasissa ja oli kyllä äärimmäisen taivaalliset sapuskat. Jyväskylässä on tylsää kun joka ravintola tuntuu olevan S-ryhmän omistuksessa. Ehdittiin poikkeamaan äiten kanssa myös kaupoilla ja lisäksi pääsin näkemään serkun söpöä poikavauvaa pitkästä aikaa. Kävin katsomassa myös porukoiden uutta vielä vähän keskeneräistä asuntoa ja Kodin1:ssä pyörähtäessä iski ihan järkyttävä sisustusvimma. Äiti osti mulle kodin piristykseksi jopa yhden ihanan sisustustyynyn, kaverit aina itkee että niitä ei ole tarpeeksi, jos koitetaan kattoa telkkaa mun sängyllä. Lisäksi leivoin ihan mielettömän hyvän juustokakun. Tuorejuustoa tuli vaatimattomat 900 g. Sitten tuli hamstrattua vähän tarvikkeita erilaisiin käsityöprojekteihin, joita toivon mukaan saisin toteuteltua tässä syksyn edetessä. Vai talven, koska luntakin tuli jo. Tuntuu hirveän aikaiselta, mutta taisi se lumentulo alkaa viimevuonnakin lokakuun lopulla.

Sain autokyydin takaisin Jyväskylään seurana äiti, täti ja yksi serkku. Kun käytiin hakemassa mulle jääkaapin täytettä, täti osti sponttaanisti mulle tämmöisen huonekasvin. Mä rakastan huonekasveja, mutta oon vähän kädetön niiden hoitamisessa.
Tätä postausta aloittaessani aioin jakaa teille ihan vaan lisää kasvisruokareseptejä lihattoman lokakuun ja toki sen jälkeisenkin ajan varalle, mutta jotenkin tämä lähti taas käsistä ja innostuin kertomaan enemmänkin kuulumisiani. Tykkään kirjoitella tällaista ajatusvirtaa ja oikeastaan kaikkea muutakin. Jotenkin heräsin siihen kunnolla taas syysloman aikana, kun löysin jonkun vanhan kirjoitusvihon yläasteen ajalta. Meillä oli niin mahdottoman rento äikänope, joka ei kamalasti rajoittanut, että mitä saadaan kirjotella, eikä pakottanut kirjottamaan kaunoa. Siihen aikaan tykkäsin kirjoitella erityisen paljon. Kaikkea synkeistä runoista söpösteleviin rakkaustarinoihin. Jotenkin ajatusten ilmaseminen on ollut mulle kirjallisesti aina paljon helpompaa, kuin millään muilla keinoilla. Käden ja aivojen yhteys ei pelitä sen vertaa, että saisin piirrustukset ikinä paperille kuten ne päässä on. Sanat sen sijaan tulee paperille juuri siinä järjestyksessä kun haluan. Ja jos ei heti onnistu, korjaaminen on paljon helpompaa. Piirtäessä on suorastaan vittumaista yrittää tehdä muutoksia enää siinä vaiheessa, kun on vedellyt rajat tussilla. Kirjoittaessa voi aina palata alkuun ja tehdä muutoksia pieniin sekä isoihin asioihin vielä aikojenkin päästä.

Johdonmukaisuuden puute on ollut aina yksi mun suurimmista ongelmista vähän jokaisella elämän osa-alueella.

My aunt spontaneously bought me a houseplant while we were grocery shopping, how awesome!