Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy

Kerrankin reaaliaikaista bloggaamista tältä suunnalta! Oli vaan ihan pakko päästä fiilistelemään tätä päivää. Alku lupaili ehkä jotain muuta, mutta hyvin se lopulta meni. :D Koulussa oli kivaa, tykkään tästä meidän muodin ja vähittäiskaupan suuntautumisvaihtoehdosta niin paljon! Tänään oli retailing-nimellä kulkevaa kurssia taas. Mulla oli heti syksyn alusta ennakko-odotukset sitä kohtaan vähän semmoiset plääh, mutta ne osoittautui ihan vääriksi. Nyt oon aina ihan mielissään menossa sinne tunnille. Opettajakin vaikuttaa innostuneelta asiastaan ja pelkästään se tekee tästä kurssista osaltaan jo niin mukavan. Että sitähän ihan innostuu itekin! Sitten päädyin tekemään vähän improvisoitua ruokaa, josta tuli ihan mielettömän hyvää! En tiedä onko musta tullut vähemmän nirso vai mitä kun kaikki maistuu nykyään ihan mielettömän hyvältä.

Mutta päivän ultimaattinen kohokohta oli kuitenkin se, kun selvittyäni kaupasta kotia posti oli ilmestynyt keittiön pöydälle. Siinä odotti kirje ihanalta Jeminalta, joka halusi ilahduttaa lukijoitaan vanhalla kunnon etanapostilla. Oon niin onnellinen siitä, että ihmiset haluaa noin vaan ilahduttaa muita ihan vaan ilahduttamisen ilosta ja näkee sen eteen vielä vaivaa. ♥ Itekin haluaisin, mutta tuntuu että omat rahkeet ei riitä näin kauniiden kirjeiden kokoamiseen. :p Tässä kun on käsialaa myöten kaikki niin ihanaa, että loppuu adjektiivitkin näköjään kesken.

Origami-kurkikin vielä! Origameissa vaan on jotain äärimmäisen hienoa. Mä en tiedä olenko ikinä käyttänyt ilmaisua, että joku on pähkinöinä, mutta nyt kyllä olen! Tämmöinen äänekäs hehkuttaminen kuulostaa omasta suusta toisinaan melkosen teennäiseltä, mutta nyt vaan oli hyvä päivä. :D

PS. Tän täytyy olla joku ennätys blogin historiassa, että saan aikaan näin tiuhalla aikavälillä useemman postauksen.

Postman Pat brought me something extremely lovely today ♥