Ilonaiheita

Nyt ei kirjoittaminen tahdo onnistua, ei sitten millään. Liekö syynä tämä flunssa jonka nappasin seurakseni. Musta tuntuu, että tulen aina vähän jollain tavalla kipeäksi, kun käyn kotona Ylöjärvellä. Jos en ihan flunssaa saa, niin vähintään kurkkukivun. Kunhan jotain. Pitäisiköhän tähän jatkossa varautua vetämällä kunnon yliannostus c-vitamiinia ja vähän buranaa hyvissä ajoin etukäteen?

Flunssaa ennen olin super innoissani vaikka ja mistä, toivottavasti myös flunssan jälkeen. En ole ihan hirveästi jaksanut murehtia kesätöiden perään, kun saan kuitenkin kesä- ja heinäkuulta opintotuet ja oon jopa onnistunut keksimään paljon erinäkösiä keinoja ajan tappamiseen. Ei sinällään mitään uutta ja maailmaa mullistavaa, mutta hyvähän se on löytää iloa vanhoista ja tutuistakin asioista aina välillä.


Sain puettua tämän ihanan pupu-paidan päälleni ensimmäistä kertaa vihdoin ja viimein, eihän mulla ole ollut se kuin puolisen vuotta. Talvella se näytti mielestäni hölmöltä jonkun puseron alla ja lisäksi mikään alaosa ei tuntunut sopivan yksiin sen kanssa. Nyt omistan kuitenkin semmoiset kivat korkeavyötäröiset ja hyvin istuvat farkut, joiden kanssa pupu-paita näyttää jätte kivalta. Awesome!

BTW, kuvan taustalla keittiö, josta olen nauttinut jo parisen kuukautta ja joka vaaleansinisyydestä huolimatta on miljoona kertaa kivempi edelliseen verrattuna. Eli pari kuukautta sitten muutin kaverin kanssa kimppasoluun KOASille. Kämppä on edellistä isompi, kilometrin lähempänä keskustaa ja kämppis on erittäin khuul. Enää puuttuu kissa.

Lisäksi menin ja kokeilin taas punaista huulipunaa. Jostain syystä se ei näyttänyt enää niin oudolta kuin joskus! Mysteeristä. Tai no onko se nyt niin mysteeristä, uudessa kuvassa otsis on paljon paremmin leikattu ja silmämeikitkin on vähemmän epämääräiset. Näytän vaan niin tyttömäiseltä, että se hämmentää.

JAMKin ompelimo pienenee, mikä ei sinällään ole aihe iloita, mutta ilmainen muotoilunukkepa on! Eli ompelimon pienentämisen takia joitakin tavaroita myytiin/annettiin pois ja itse ehdin varaamaan tämän 42-kokoisen nuken. Täytyy tehdä tuolle musta trikoopuku, kun en ihan hirveästi välitä tuosta ruskeasta väristä, mutta muuten oikein kohtuullisessa kunnossa hintaan nähden. :)

Toinen ompeluun liittyvä ja vielä suurempi ilonaihe on se, että minä omistan nyt ihan oman teollisen lukkotikkikoneen! Tämänkin takana tosin on sellaisia suru-uutisia, että Tampereen ammattiopistonkin ompelutiloja vähän karsitaan ja siellä laitettiin myös koneita myyntiin. Äiten ollessa siellä opettajana hän päätti ilahduttaa tytärtään mitä ihanimmalla tavalla. On mulla vaan maailman parhain mamma. ♥ Sääli vaan että asun yhä kaikesta huolimatta liian pienessä kämpässä, että saisin tuon koneen sinne kaiken keskelle. Siispä jatkan vielä täydellisestä työhuoneesta haaveilua.

Oon muutenkin innostunut ompelusta taas kunnolla, kun nyt kesällä on aikaa. Oon hamstrannut Eurokankaasta muun muassa sifonkeja kesäpaitoja varten ja yhdet kaavatkin sain tehtyä kun raivasin työpöydälleni vähän tilaa. Luvassa siis enää se paras osuus, eli itse ompeleminen. :D

Kesällä on aikaa myös laiturilla istumiseen ja vesitiiviistä kamerasta nauttimiseen. Vaikka noin tummassa vedessä ei saakaan mitään ihmeellisiä kuvia, on se kameran uittaminen silti niin mahdottoman jännää.

Kyllähän tässä tuli taas ihan kiitettävästi lätistyä flunssasta huolimatta. :D Toivottavasti sekä minä että tuo hieman ankeutunut sää molemmat parannutaan pian, että uskaltautuisin taas ihmisten ilmoille. Ens viikon lopulla ois nimittäin luvassa muun muassa sikahintaista Särkänniemeä sekä Tampereen yöelämää pitkästä aikaa!