Oon itsestäni melkoisen ylpeä. Joannan postauksen inspiroimana rohkaistuin vihdoin kastamaan vähintään viiden vuoden ajalta kertyneet talviturkit! Tähän saakka epävarmuus oman kropan suhteen on estänyt mua uskaltautumasta julkisille rannoille bikinit päällä, vaikka pienenä rakastin uimista ylitse kaiken. Melko ankeaa miten tällainen pinnallinen epävarmuus pitää ihmisen poissa jonkun ihanan asian ääreltä. Etenkin kun itse oikeastaan oon lähes ihan sinut kroppani kanssa. Mua vaan on aina ahdistanut niin kamalan paljon se, mitä muut ajattelee.
Tiedä sitten mikä tässä kesässä oli toisin. Reilu viikko sitten tavalliseen tapaani laitoin bikinit päälle peilin edessä ihan piruuttani ja totesin, että näytän kyllä just hyvältä, eikä kenenkään muun mielipiteillä ole nyt väliä. Sitten otinkin oikein urakalla takaisin päin kaikista uimattomista kesistä ja uin viime viikolla kuutena päivänä peräkkäin. Sitten naama räjähti täyteen pientä inhottavaa nyppyä ja aloin syyttää järvivettä. Nyt aion olla taas hetken uimatta ja katson mihin iho kehittyy, mutta ainakaan se ei ole enää häpeä omaa kroppaa kohtaan, mikä pitää poissa järvestä!
En halua tästä nyt mitään tämän tarkemmin itsetunto-ongelmiani setvivää postausta, mutta lopuksi tahdon mainita Joannan lisäksi vielä yhden toisenkin ihmisen, jolla on ollut mun ajatusmaailmaan positiivinen vaikutus tässä viime aikoina: Books & Shoes & Zombies -blogia kirjoittava Katariina, kiitos paljon inspiroivasta asenteestasi ja kirjoituksistasi! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit on erittäin arvostettuja, kiitos jos jätät sellaisen jälkeesi! :)
Comments are greatly appreciated, thank you for leaving one! :)