Hirveen fiini viini-ilta

Mä en ole ikinä jaksanut ymmärtää sitä, miksi ihmisten pitää opetella juomaan viiniä. Jos siitä ei vaan tykkää, niin miksi ihmeessä sitä pitäisi opetella juomaan. Kaveri tarjosi tähän ihan hyvän pointin, että eihän kaljakaan aluksi varmaan kenenkään mielestä ole hyvää, mutta kyllä sitä on opittu juomaan. Onhan se niinkin. Mutta siitäkään huolimatta muutaman kokeilukerran jälkeen en vieläkään ymmärrä viinin tissuttelun hienoutta tai sitä miksi joku haluaisi siihen opetella. Kai siitä joku oikein harjaantunut hifistelijä saa pienet kiksit, mutta omalla vaatimattomalla kokemuspohjalla voisin väittää serkkuni sekalaisista marjoista tekemän viinin maistuneen samalta, miltä joku kympin maksanut valkkari, jota Alkon työntekijä suositteli parille köyhälle opiskelijalle juustojensa seuraksi.

Viini oli halpaa, juustovalikoima kahden tietämättömän mielivaltaisesti kokoama ja esillepano toteutettiin lähinnä sillä asenteella, että ääntä kohtihan ne siitä kohta katoaa. Juustojen kylkiäiset kämppis sai kuitenkin aseteltua vallan nätisti tuohon lautaselle ja se olikin ehkä fiinein juttu koko illassa. Koska katsokaa nyt tätäkin:

Valittiin varmaan kesän kylmin päivä siksi ainoaksi päiväksi kun yhtään on vietetty aikaa tuossa meidän "parvekkeella" eli yhteisessä tupakkakatoksessa. Ei muuta kun viltti niskaan ja hyvä tulee. Tästä tyylikkäämmäksi touhun olisi saanut enää haalari päällä. Mutta check out dem shoes! Yhdet hienoimmista kengistäni ikinä. Voisin pukeutua jätesäkkiin nämä jalassa ja silti katsoisin itseäni peilistä jumaloiden. Musta on alkanut tässä viimeisen vuoden sisään kuoriutua semmoinen kenkäfriikki. Ennen en kokenut tarpeelliseksi omistaa miljoonia kenkiä, mutta nyt se tuntuu jo ihan ymmärrettävältä. Ehkä vuoden päästä viinien hifistelykin tuntuu ymmärrettävältä.

My friend tried to convince me about the awesomeness of wines. I am not convinced.

Egg on a pizza

Dun dun duuuunn! Otsikko kertoo kaiken. Kokeilin taas jänniä juttuja italialaisia reseptejä sisältävästä kirjasestani ja päädyin heittämään kananmunan pizzan päälle. Kämppis ihmetteli tätä yhtä paljon kun minä itekin, mutta kai sen on oltava hyvää jos se on painettu kirjaan.

Ja hyvää oli! Pitäisi vaan jaksaa joskus tehdä pohjakin itse jos sitä onnistuisi tekemään semmoisen mistä tykkää, mutta olen laiska. Jos tekee itselleen ruokaa sillä mentaliteetillä, että kun nyt vähän maistuisi hyvältä että sitä jaksaa syödä sen vähintään kolme päivää, niin ei siinä aina jaksa turhia hifistellä. Ja ohje on tosiaan kirjasta peräisin, mutta sovelsin sitä pikkusen. Täytteeseen piti tulla babypinaattia, mutta kaupassa oli vaan semmoisia eri salaateista koostuvia sekoituksia. Ostin siis niitä ja paistoin pannulla yhden pilkotun valkosipulinkynnen kanssa kunnes salaatit lakastui. Jääkaapissa oli kirsikkatomaatteja jonkun toisen ruoan jäljiltä, joten heittelin niitäkin kaiken sekaan vaikka eivät alkuperäiseen ohjeeseen kuuluneetkaan. Sitten vähän mozzarellaraastetta ja kananmuna rikki vaan siihen kaiken keskelle, vähän suolaa ja pippuria ja koko komeus uuniin. Ja sitten on herkkupizza valmis naatiskeltavaksi!

Otsake näkyviin!

Mietin otsikkoa taas niin pitkään että parempi mennä vaan tämmöisen naurettavuuden kanssa. Eihän tästä tuu lasta eikä paskaa muuten. Oon vaihteeksi vähän ihmetellyt hiuksiani ja sitä miten ne on ollut melkein ihan samanlaiset viimeset viisi vuotta, mitä nyt pituus muuttunut välillä. Radikaalein asia tässä viiden vuoden aikana on ollutkin se, kun pari vuotta sitten leikkautin polkan. Pastellivärejäkään ei ole tullut vielä kokeiltua. Mikäs siinä, ei mulla ole ollut ikinä mitään pakottavaa tarvetta muuttua vaan muuttumisen tähden, eikä ole vieläkään, mutta yhtenä iltana heräsi vaan semmoinen ajatus. Että mitäs jos kasvattaisin otsiksen pois. Kuulostaa ehkä ihan mitättömältä päätökseltä monen korvaan, mutta jos suurimman osan elämästä (10-15 vuotta) otsan peittona on ollut joku lirpake, niin ajatus siitä luopumisesta on aika jännä. Helppohan se on leikata uudestaan paikalleen, mutta se kasvattamisprosessi vaan on ihan pirun ärsyttävä. Ei jaksaisi ihan turhaan kokeilla. :D Nimittäin kokeilin joskus ala-asteen lopulla ja vaikka sain otsiksen heitettyä piilon semmoisella nololla pannalla kasvatuksen aikana, oli se silti turhauttavaa touhua. Ja arvatkaa mitä. Kun sain sen otsiksen lopulta silloin ala-asteen loputtua kasvatettua hukkaan, niin leikkautin sen taas joskus yläasteella takaisin. Hahahaa.

Pienen pähkäilyn jälkeen keksin miljoona syytä, miksi elämäni olisi helpompaa ilman otsista. Ei enää ikinä tarvitse katsoa ulos ikkunasta ja itkeä että nyyh siellä tuulee. Ei tarvitse käyttää suoristusrautaa lähes joka päivä. Ei tarvitse hiuslakkaa joka päivä. Hiustenpesuväli pitenee. Hiusten laittoon aamuisin kuluva aika lyhenee. Voin vetää päähäni minkä tahansa kypärän, pipon tai hatun ilman että otsatukka painuu linttaan ja peittää puolet näkökentästä. Voin siis ostaa Coston lätsän heti kun siihen on vaan rahaa! ♥ Voin osallistua mosh pittiin jos siltä tuntuu. Ja niin monta muuta syytä, joita en nyt tähän hätään edes muista. Kasvotkin kuulemma näyttää kapeammilta ilman otsista ja jos eroa ei muuten huomaa, niin halusin vähän korostaa sitä vaikutelmaa tuossa ekassa kuvassa.

Bye bye bangs, I won't be needing you anymore.

Suomipop festivaali 2013

Tuli vähän yllättäen piipahdettua Suomipop festareilla viime viikonloppuna parina päivänä. Veli halusi nähdä PMMP:n ainakin vielä kerran ja niin tietysti minäkin. Joten nokka kohti Jyväskylän Lutakonaukiota!

Jos tämän kesän festaripostausten jälkeen jollekin on jäänyt vielä vähän epäselväksi, niin PMMP on ylivoimaisesti parasta livemusiikkia. Parasta! Eppu Normaalin lisäksi of course. Lisäksi ihmeteltiin Elokuuta, Jukka Poikaa, Yötä, Irinaa ja Popedaa. Ja vähän Matti Nykästä joka myös piipahti lavalla jossain välissä. Festariruoan taso jaksaa myös ihmetyttää aina ja yhä vaan. Veikka osti kympillä makkaraperunat, jotka ei kyllä olleet makkaroita nähneetkään. Seuraavana päivänä syötiin kämpällä jo niin paljon, että ei tarvinnut mennä ruokakojuille päinkään. Mutta kaikkineen oli taas erittäin supreme viikonloppu vaikka Eppu Normaali olisi tehnyt siitä aivan häkellyttävän täydellisen! Viimeisen kuvan riemuidiootti kiittää ja kuittaa.

Ruisrock 2013

Niin se tuli ja niin se meni, tän kesän paras viikonloppu! Oli ihan mieletöntä päästä ekaa kertaa festaroimaan kunnolla useammaksi päiväksi. Kaverin kanssa yövyttiin Ruissalon leirintäalueella Saaronniemessä pakun peräkontissa ja se kyllä päihitti teltassa yöpymisen mennen tullen, vaikka tuli ehkä ihan vähän kalliimmaksi. Laskeskelin omaksi kiusakseni sillain suunnilleen että lippuineen, leiriytymisineen ja kaikkineen reissuun meni lähemmäs 300 euroa. Oli kuitenkin niin huikea reissu, että ihan hirveästi en jäänyt kaipaamaan noita rahoja.

Pelkästään ihmisten festarityylien bongaaminen oli hauskaa touhua. Tuli nähtyä ihania maksimekkoja, upeita tatuointeja ja superlyhyiden shortsien lahkeista pilkottavia persposkia. Olisin itekin halunnut nähdä vähän enemmän vaivaa, mutta toisaalta kun katsoo tuota hiekasta harmaantunutta reppua ja vaatteita... Takkinikin hukkasin ja Converset vetelee nyt todella pahasti viimeisiään, mutta sekä takilla että Consseilla on jo vähintään viitisen vuotta ikää, joten ehkä tämä oli ihan hyvä viimeinen retki niille.

Ja tuli siitä musiikkipuolestakin nautittua koko rahan edestä. :D Mitä nyt taas pientä kiirettä kun piti juosta lavalta toiselle. Mä sain pitää välillä pieniä ruokataukoja sillä aikaa kun kaveri juoksi kuuntelemassa kaiken mahollisen mistä ite en ollut niin kiinnostunut. Mutta tykkäsin kyllä joka keikasta minkä näin, vaikka meinasin tukehtua vuorotellen hiekkapölyyn tai tupakan hajuun. Paitsi että PMMP:n keikka ei tänäkään kesänä näköjään Ruississa ollut mikään menestys mun kohdalla, vaikka Paula ja Mira oli yhtä upeita kun aina. Mutta Huoratron, Editors, Crystal Castles ♥♥♥ ja The Sounds, wau! The Soundskin oli niin mielettömän nostalginen ja sitten kun Michael Monroe vielä tuli laulamaan Ivarssonin kanssa, niin wau! Lisäks tykkäsin tosi paljon Graveyardista ja Ismo Alangosta, koska kummankin keikoilla oli tilaa hengittää ja heilua ihan omassa rauhassa. :DD Harmitti vaan kun jo Huoratronin jälkeen jalat oli ihan tuhottoman kuolleet ja se oli melkein ensimmäinen keikka mikä koko festareilla nähtiin, niin ei riittänyt voimat ihan parhaalla tavalla enää sunnuntaina.

Viikonloppuun kuului kyllä paljon kaikkea jännää. Verta, hikeä ja kyyneliä nyt vähintään. Tunneskaala kolmen päivän aikana oli todella laaja, tuli koettua varmaan kaikki mahdollinen väliltä äärimmäinen euforinen onni ja jäätävä itkupaniikkikohtaus, kun yhtäkkiä huomasi, että ei ole mitään käryä kaverin tai veljen sijainnista. Itellä oli akku loppu, mutta sain pummattua joltain ihanalta tuntemattomalta ihmiseltä puhelinta sen verran lainaan, että koitin soittaa veljelle, mutta kuinka ollakaan senkin akku oli loppu. Onni että kaikki päätty hyvin, löydettiin toisemme leirintäalueelta ja päästiin lähtemään kohti Tamperetta vielä siinä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, koska veli toimi pakun kuljettajana eikä halunnut nukkua enää yhtään yötä teltassa. :D

Loppuun vielä kuva festarikynsistä, innostuin taiteilemaan leimasimella pitkästä aikaa ja se olikin helpompaa kun muistin. Reissun jälkeen lakkauksista ja kynsistä oli enää hädin tuskin mitään jäljellä, mutta oli kiva olla taas laitetuilla kynsillä niin pitkään kun ne kesti.

Tänä kesänä on luvassa uusia kokemuksia vielä sen verran, että hain Jurassic Rockiin talkoohommiin ja vietän siellä elokuun tokan viikonlopun anniskelussa. En malta odottaa, jos sitä vaikka pääsisi näkemään tai edes kuulemaan System of a Downiakin siinä sivussa. :-)

Last weekend was SUPERB! I spent it with an awwsum friend at Ruisrock listening to incredible bands such as Crystal Castles, Editors and The Sounds. Lots of blood, sweat and tears included.

Banana banana banana terracotta banana terracotta terracotta pie!

Viimeksi kun olin Ylöjärvellä porukoiden luona käymässä, niin tuli taas kerran vähän leivottua. Jyväskylässä ei viitsi tehdä mitään piirakoita tai semmosta, on kivempi kun syöjiä on vähän enemmän. Ennen oisin varmasti leiponut ihan innoissani sillä mentaliteetillä, että jee enemmän itelle syötävää. :D

Tämän herkullisen piirakan ohjetta en onnistunut löytämään netistä, mutta spesiaalin siitä teki se, että pohjaan ja täytteeseen tuli vaniljajogurttia (eikä mitään leseitä mitä netistä löytyvissä ohjeissa on). Alkuperäsessä ohjeessa oli mustikoita, mutta ne voi varmaan korvata melkein millä tahansa fiiliksen mukaan, tässä tapauksessa raparpereillä. Tuo pohja on ihan mielettömän hyvää ja pehmeetä ja nomnomnommmm.


Ylöjärvellä kävi myös vähän kavereita grillailemassa ja leivoin äkkiä tämmöisiä sitruunaleivoksia vähän varioituna. Korvasin tuon väliin tulevan aprikoosimarmeladin kuohukerma-sitruunarahkaseoksella. Mun makuun tomusokerikuorrute oli vähän ällömakeeta, mutta kai se ihan syötävää oli kun koko torttu katosi illan aikana. Ainoo vaan etten tiedä johtuiko meidän kiertoilmauunista, että tuo taikina oli aika rapsakkaa tultuaan uunista, vaikka se ei ollut lähelläkään palanutta. Jotenkin olisin kuvitellut, että siitä tulis semmoista pehmeetä.

I baked some yummy rhubarb pie and a lemon cake thingie while I was visiting my parents.