Pienestä sekin nykyään saa alkunsa

Armoton vitutus nimittäin, anteeksi vaan näin kamalan brutaali tapa ilmaista asia. Mutta ei tarvinnut kun kynnen napsahtaa aamusella kaapin oveen, mennä puoliksi poikki ja päivä oli pilalla. Perkele soikoon. Täytynee vähän uusia tätä tärkeysjärjestystä ja alkaa sunnuntaisain ensin lakata kynnet ja sitten vasta hoitaa koulujutut jos aikaa jää. Ei ollut kyllä mun maanantai oikein millään tasolla. Tai sitten piti koko muun päivän mennä ihan penkin alle, että hyvän kirjotustuloksen vastaanottaminen oli oikeutettua. Meinasi yksi musta kissakin jäädä aamulla auton alle, kun yhtäkkiä hyökkäsi jostain pimeydestä viipeltämään tien yli. Oli myös kamala enkunkoe. Ja pitäisi tässä vielä joku äidinkielen tekstitaidon vastauskin väkerrellä. Tää on nyt ihan jotain muuta, kuin syksy jonka oisin halunnut! Oisin halunnut Jefferson Airplanea kynttilänvalossa ja torkkupeiton alla samalla kun ulkona sataa vettä. Ja leffoja ja kirjoja. Ei koulukirjoja. Onneksi on Rammstein. Pääsee kanavoimaan tämmöisen vitutusenergian sen kuuntelemiseen.

Tähän loppuun vielä vähän syssyistä kuvitusta. Sillon arvonnan yhteydessä yks saamistani kuvatoiveista oli, että miltä syksy näyttää mun kameran läpi. Tässä vähän yritystä, mutta tää syksy ei oikeasti ollut yhtään semmoinen, kun oisin halunnut. Meillä ei oo enää vaahteraa, joten isot ja värikkäät lehdet puuttu. Samoin puuttuu kaikki oikein synkät, isot ja pelottavat puut. On vaan jotain tylsiä koivuja tai muita onnettomia pensaita. Enkä oo pahemmin ehtinyt lähteä metsästään mitään oikeenlaisia puita. Koulu väsyttää ja vie ihan liikaa aikaa eikä ehdi tunnelmoida.




Long story short: This was NOT my day. This was a horrible day. It was one of those days when all things shitty happen at once. Or maybe it was meant to justify the good grade I got from this one big stupid damned test. But nonetheless fucking Monday.