Tämän viikon torstaina eli 24. päivä vietettiin Fashion Revolution -päivää, jonka tavoite oli ilmeisesti herätellä ihmisiä kyseenalaistamaan, kuka heidän vaatteensa on valmistanut. Tarkoitus oli pukea vaatteet päälle nurin ja ottaa kuvia sosiaaliseen mediaan niin, että vaatteiden laput näkyisivät. Itsellä meni tämä tilaisuus vähän ohi, koska olin kotona ja suurimman osan päivästä vieläpä yksin, joten ketään ei olisi sen kummemmin liikauttanut, vaikka olisin hihhuloinut alasti.
Päässäni on kuitenkin pyörinyt jos jonkinlaisia vaatteiden eettisyyteen ja ekologisuuteen liittyviä ajatuksia jo pitkään ennen kun olin kuullut koko Fashion Revolution -päivästä. Meillä on koulussakin yhteen opintojaksoon liittyen meneillään lukupiirit, joissa aiheesta on keskusteltu. En tiedä minkälaisia haasteita muilla aloilla on, mutta muotiin ja vaatetusalaan perehtyneenä voin sanoa, että tästä touhusta on kyllä ihan hiton vaikea saada millään tasolla eettistä tai ekologista. Molemmat arvot ovat niin pahasti ristiriidassa tämän nykyisellään vallitsevan nopean muodin kanssa. Vaatteita pitää saada koko ajan uusia, paljon ja edullisesti. Tätä kuluttajat haluavat ja yritykset luonnollisesti vastaavat kysyntään, mutta minkä kustannuksella?
Yksi iso syypää tähän kaikkeen on kuluttajien vääristynyt hintakäsitys ja tämän olen huomannut myös omalla kohdallani. Karkeasti arvioituna yleensä kaikki yli 20 euroa maksavat tuotteet tuntuvat jo kalliilta. Oli kyse sitten takista tai t-paidasta, niin 20 euroa on mulla se kipuraja. Jotta maksaisin vaatteesta yli 20 euroa, sen täytyisi olla jo todella haluttava. Ja kesken tämän ajatuksen alkoikin päässä soida. Eikös kaikkien kaappiini päätyvien vaatteiden pitäisi olla todella haluttavia? Miksi ihmeessä ostaisin sinne mitään, mitä en todella halua?
Heräsin siihen, että monien muiden tavoin myös mun täytyy muuttaa kulutustottumuksiani. En koe olevani sieltä pahimmasta päästä, mutta silti erityisesti hintakäsityksessäni olisi korjaamista. Lisäksi olisi hienoa tehdä oikeasti eettisempiä sekä ekologisempia valintoja, mutta se on yksittäiselle kuluttajalle todella haastavaa, kun puhutaan uusien vaatteiden ostamisesta. Kalliin hinnankaan ei kannata olettaa takaavan tuotteen eettisyyttä tai ekologisuutta. Ompelijoille on saatettu maksaa yhtä vähän, mutta brändi sen sijaan ansaitsee isomman siivun. Yritysten tuotantoketjuista pitäisi saada paljon läpinäkyvämpiä kuluttajan päätöksenteon helpottamiseksi. Tämän suhteen ihailen muun muassa suomalaisia
Uhana Designin tyttöjä, jotka ovat kertoneet tuotantoketjustaan sekä tuotteidensa hintojen muodostumisesta sosiaalisen median kautta hyvinkin avoimesti.
Ensin ajattelin pääseväni ongelmasta sillä, että alkaisin boikotoida H&M:llä shoppailua ja erityisesti verkkokauppaa. Se ei kuitenkaan yksinään ratkaisisi mitään, koska H&M ei todellakaan ole ainoa osallinen hintakäsitykseni sekä ympäristön tuhoamisessa tai kyseenalaisten tehtaiden tukemisessa. Niinpä päätin unohtaa kaikenlaiset boikotit ja keksin itselleni hyvin yksinkertaisen säännön ainakin näin alkuun: älä osta mitään, minkä normaalihinta on alle 20 euroa. Poikkeuksena alkkarit tosin. Ja eihän tämä tee muuta kuin ehkä hieman oikoo hintakäsitystäni, mutta alku se on sekin. Toki aion muutenkin harkita ostoksiani entistäkin enemmän. Mietin että tykkäänkö kyseisestä tuotteesta todella, sopiiko se mulle varmasti ja tulenko käyttämään sitä useamminkin kuin kerran. Esimerkiksi H&M:n uutiskirjeen ja kuvastonkin peruin, koska sitä kautta saatujen alennusten ja muiden tarjousten myötä tulee tehtyä heräteostoksia todella herkästi.
Tämä on mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen aihe, josta jaksaisin jauhaa vielä pidempäänkin, mutta jätetään nyt tämä postaus tämän mittaiseksi. Kuuntelisin kuitenkin vielä mielelläni teidänkin mietteitä kulutustottumuksistanne erityisesti muodin suhteen ja siitä, miten yritätte tehdä parempia valintoja. Vai yritättekö?
Kertokaa ihmeessä, jos tämä herätti jotain ajatuksia! :)
