Sivut

maanantai 31. maaliskuuta 2014

11 + 11 = paljon nippelitietoa

Sain vanhan tutun 11 asiaa haasteen Henriikalta jo jonkin aikaa sitten ja ajattelin osallistua kertomalla itsestäni 11 faktaa ja vastaamalla Henriikan 11 kysymykseen. Tykkään ite lukea nippelitietoa ihmisistä ja yhtä hauskaa on keksiä nippelitietoa itsestään, joten siksi halusin lähteä tähän mukaan taas. Muiden bloggaajien haastamisen jätän kuitenkin jälleen välistä, koska aikaisemmillakin kerroilla oli jo niin vaikeaa löytää lukulistalta blogeja, joilla on alle 200 lukijaa.

postikorttikollaasi

11. faktaa:
1. Kotoa muutettuani oon huomannut olevani todella neuroottinen joidenkin siisteyteen liittyvien asioiden suhteen, mutta silti omassa huoneessa tavarat voi olla välillä hyvinkin kaoottisessa järjestyksessä.
2. Esimerkki yllä mainitusta on se, että en kestä, jos margariinirasia näyttää siltä, että joku olisi käynyt kauhomassa siellä lusikan kanssa. Kaiken kruunaa se, jos rasia on täynnä leivänmuruja tai jotain muuta.
3. Syön yleensä aina kaikista leivistä reunat ensin, oli leivässä mainittavia reunoja tai ei.
4. Punainen paprika ruisleivällä on mun mielestä paljon parempaa kuin kurkku.
5. Olen kavereiden mielestä hidas aivan kaikessa, mutta silti mm. syön äitiäni nopeammin. Lisäksi äiti on meidän ollessa kaupungilla useampaankin kertaan ihmetellyt, miten nopeasti mä kävelen nykyään. Tarinan opetus: kaikki on suhteellista.
6. Oon todella analyyttinen joidenkin asioiden suhteen. Vai analysoiva, kumpi on oikea sana? Kuitenkin, esimerkiksi tunteitani ja ajatuksiani analysoin välillä naurettavankin pitkälle. Mietin miltä mun tunteet musta tuntuu ja miksi ne tuntuu siltä ja välillä ehkä jopa että miltä musta tuntuu että mun tunteet tuntuu musta joltain. Ja miksi.
7. Mistä päästäänkin siihen, että mua ärsyttää ihan suunnattoman paljon, jos en pysty ymmärtämään, miksi asia X aiheuttaa mussa reaktion Y.
8. Tykkään nostalgisoida ja reagoin tosi vahvasti kaikkeen etäisestikään nostalgiseen.
9. Oon huomannut itsetuntoni parantuneen mm. siinä mielessä, että oon paljon enemmän sinut monien huonojenkin puolieni kanssa. Joskus yläasteella loukkaannuin verisesti, kun yksi tyttö sanoi mun olevan marttyyri. Niin ikävää kun se onkin, niin kyllä mä vähän oon.
10. Yläasteelta lähtien mun arkimeikkiin on aina kuulunut yläluomien rajaus. Paksuus vaan on vaihdellut, mutta aina on ollut pakko rajata. Kunnes tässä jonain kauniina maaliskuisena päivänä lähdin ihmisten ilmoille (muuallekin kun lähikauppaan) pelkän ripsarin voimin. Sain ihan jäätävän egobuustin kyn pystyin tähän ja sen jälkeen en oo jaksanut rajata silmiä enää edes baariin. Sanoin tästä jotain kavereille ja kaikki oli ihan ihmeissään, kukaan ei ollut huomannut mitään eroa mun silmissä. Tarinan opetus: kukaan ei kiinnitä suhun niin paljon huomiota kuin sinä itse. Ei kukaan.
11. Oon huomannut tykkääväni yllätyksistä jotenkin erityisen paljon. En keksi muutakaan selitystä sille, miksi oon ostanut jo neljä tai viisi Kinder-munaa sen jälkeen kun pääsiäisherkut ilmestyi kauppoihin.

Tulipas joistakin faktoista pitkiä. Hups.

postikorttikollaasi

1. Viisi tavaraa jotka ottaisit mukaan jos nyt joutuisit jättämään kotisi?
Kännykkä, iPad, rahapussi, ulkonen kovo ja Puppe (ikivanha pehmokoira).

2. Kolme suosikkileluasi lapsuudesta?
Hmm, en oikein tiedä. Puppe nyt ainakin oli sellanen, että sitä ilman en voinut nukkua. Muuten mulla ei tainnut olla mitään ehdottomia lemppareita.

3. Kolme parasta ystävääsi alakoulu ajoilta?
Olin alakoulun ajan vähän yksinäinen reppana, mutta no. Yksi kaveri oli semmoinen Juulia, jonka kanssa pyörittiin tarhasta yläasteelle vähän vaihtelevasti. Sitten oli semmoinen Sini jonka kanssa hengailin muistaakseni ala-asteen lopun ja yläasteen alun. Muuten ne kaverit meni vähän sillain, että yhdellä viikolla joku oli ihan paras kaveri ja seuraavalla viikolla maailman suurin idiootti. Sitten pitää mainita vielä Miisa, jonka kanssa ei alakoulussa muistaakseni oltu missään huikeimmissa väleissä, mutta joka nykyään on ainoa niiltä ajoilta jäänyt kaveri, jonka kanssa olen ollut tekemisissä muuallakin kuin Facebookissa.

4. Kolme henkilöä jotka ottaisit mukaan yllätyslomalle?
Riippuisi vähän lomakohteesta, mutta äitiä, iskää ja veljeä olisi ihan kiva ilahduttaa pienellä paolla arjesta.

5. Ja minne tämä loma sijoittuisi sitten?
Yleensä olisin ensimmäisenä lähdössä jonnekin kaupunkilomalle, mutta tällä hetkellä joku lämmin, hiljainen ja aurinkoinen ranta houkuttelisi aika pirusti.

6. Tv-ohjelma tai -sarjat jotka saavat sinut liikuttumaan/itkemään?
Fullmetal Alchemist: Brotherhood, Attack on Titan ja Game of Thrones nyt ainakin. Katoinkin justiinsa Attack on Titanin animejaksot uudelleen läpi. All the feels...

7. Mihin tosi tv-ohjelmaan lähtisit mukaan? Mihin et?
Jos olisin sata kertaa nopeampi ompelemaan, niin voisin lähteä mukaan Muodin huipulle -ohjelmaan. Ehkä. En yhtään mihinkään muualle.

8. Kenelle kirjoitit viimeksi kirjeen ja kauanko siitä on aikaa?
Kirjeestä en tiedä, mutta synttärikortin lähetin viime perjantaina yhdelle Jyväskylän kahvilakerholaiselle. Haluaisin kyllä taas aloittaa kirjeenvaihdon, mutta tällä kertaa jonkun pitkäaikaisen kirjeenvaihtokaverin kanssa niin, että molemmat panostettaisiin kunnolla niihin kirjeisiin. Olisi niin kiva saada postissa välillä muutakin kuin mainoksia.

9. Jos kirjoittasit itselles kirjeen jonka saisit lukea vasta viiden vuoden kuluttua, millä lauseella sen aloittaisit?
Alkuun varmaan jonkinlainen tervehdys ja sitten naureskelisin sille, miten uhkaavasti elämäni kolmas vuosikymmen lähenee loppuaan.

10. Kuinka usein ostat uuden puhelimen?
Yleensä mulla on kestänyt yks puhelin varmaan vähintään pari vuotta eli heittäisinkö villin veikkauksen, että parin/kolmen vuoden välein. Voi olla että harvemminkin.

11. Kuka poliitikko ärsyttää eniten?
Räsänen oivallukset nyt ainakin on välillä vähän raskasta kuunneltavaa.

postikorttikollaasi

Kuvituksena otoksia seinälleni tänään virittelemästäni vielä hyvin pienestä postikorttikollaasista. Ja onhan siellä mukana yksi valokuvakin. Oli aika sponttaani hetki, kun päätin sen koota, joten asettelu ja teipit on vähän miten sattuu, mutta ihania kortteja!

Mites, jaksoiko kukaan lukea kaikkea? :D

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Sunnuntaibrunssi

Mä olen yleensä aina tykännyt nukkua viikonloppuisin myöhään. Loikoilen sängyssä siihen pisteeseen asti, että kaikki eriskummallisimmatkin makuuasennot on käyty läpi. Ummistan silmät ja kokeilen, jos sitä vielä näkisi lyhyen pätkän unta. Mutta en tänä sunnuntaina. Kello herätti ajoissa, enkä ihme kyllä viitsinyt edes torkuttaa, koska luvassa oli jotain mielettömän kivaa: kevättä juhlistava sunnuntaibrunssi!

Jyväskylän kahvilakerhon brunssi
Oon mukana Jyväskylän kahvilakerhossa, jonka yksi jyväskyläläinen tyttö koko joukon onneksi keksi perustaa. Aluksi mua, kuten varmaan kaikkia muitakin, jännitti ihan hirveästi lähteä mukaan johonkin tällaiseen. Mennä nyt yhtäkkiä kahvipöydän ääreen ihan tuntemattomien ihmisten kanssa, apua! Nyt me on kuitenkin tavattu jo muutaman kerran ja voin sanoa, että tämä on ehkä yksi parhaita juttuja, mihin eläessäni oon lähtenyt mukaan!

Tekeminen ei ole rajoittunut pelkkään kahviloissa istumiseen. Itse asiassa heti ensimmäisellä tapaamisella keksittiin ihan huippuja ideoita tulevaisuuden varalle ja ystävänpäivänäkin käytiin parin tytön kanssa Jyväskylän keskustassa hämmentämässä kansaa eli jakamassa tulppaaneja tuntemattomille. Alkavalla viikolla aiotaan mennä luovuttamaan verta ja tänään järjestettiin tosiaan mahdottoman kiva sunnuntaibrunssi. Tulppaanikimppu pöydässä, kauniit servetit ja käsittämättömän hyvät sapuskat. Niin ja sanoinkuvaamattoman ihania ihmisiä!

Jyväskylän kahvilakerhon brunssi
Yksi meidän joukosta puki Facebookissa sanoiksi sen, millasia fiiliksiä nämä meidän kokoontumiset mussakin herättää: "ku näkee teitä ni tulee sellane olo että tekee mieli tehä kaikkee ja tuntuu innokkaalta ja lähes siltä että "jes, pystyn mihin vaan jos yritän" eli tulee sellanen mukavan inspiroitunut olo!" Ihan äärettömän mahtavaa, miten sitä voikaan näin vilpittömästi inspiroitua ihmisistä! Itelläkin sujui tän tekstin kirjoittaminen huomattavasti paremmin, kuin miten mikään kirjoittaminen on koko vuoden aikana sujunut. Awwsum!

Word of the day: inspired.

torstai 6. maaliskuuta 2014

such age so old many years wow

Hihii, täytin tänään 22 vuotta! Edellisen postauksen omakuvasta huolimatta. Aamulla täytyi vaivautua puoli yhdeksäksi koululle lopulta ihan turhan takia ja kotimatkalla jouduin melkein todistamaan yhden kurre-reppanan kuolemaa, mutta onneksi se tajusi viime hetkellä kääntyä pois autotieltä. Laura-kämppis jäi vielä koululle, joten laitoin paardilistan Spotifysta huutamaan ja tiskasin. Sitten nukuin päikkärit ja muun osan päivästä on ollut vähän tekemätön olo, mutta sallittakoon se synttärisankarille. Illasta aattelin tekaista vielä pirtelön ja kattoa jonkun leffan. Ja ettei tästä tuu ihan vaan kuvaton lyhyt höpinäpostaus, niin...

Kävin jo eilen hakemassa itelleni lahjaksi tuon Toven juhla -mukin. Olihan se mukiksi vähän hintava, mutta super ihana. Lisäksi sain porukoilta lahjaksi iPadin jo viime kuussa, kun siitä oli Gigantissa ihan naurettavan hyvä tarjous. Tilasin siihen eBaystä tuommosen panda-kuoren, jonka vaaleanpunaista väriä pikkusen vierastan, mutta tuo panda on niin luttana! Korteista ylemmän sain Lauralta ja alemman äidiltä. Suuri Käsityö -lehden tilasin viime kuussa, kun jouduin puhelinmyyjän uhriksi. Olin miettinyt muutenkin, että tekisi mieli vähän tutustua lehden nykytilaan ja tänään se kolahti osuvasti postilaatikkoon.


Naamakuva on räpsäisty koulun studiossa. Yhtä kurssia varten piti mennä sinne ottamaan tuotekuvia mallin päällä, mutta voi olla ettei kaikki räpsyt lopulta ollut ihan sitä tehtävää varten. :-D

Although I may not look like it, today's my 22nd birthday! Yay me!

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Oho hups.

Ei mun vireystila ihan vissiin sitten parantunutkaan. Tuli tämmöinen kuukauden mittanen postaustauko ihan vahingossa. Mun fiilikset on vaihdellut koko vuoden semmoisesta kooma-mielentilasta jäätäviin energiaryöppyihin. Yhtenä päivänä väännän koulujuttuja hiki hatussa ja istun illasta tietokoneen ääressä tehtävät palautettuna ja poden eksistentialistista kriisiä. Seuraavana päivänä hengailen inspiroituneena ihanien ihmisten kanssa, ilahdutan tuntemattomia ja tunnen, että kaikki asiat on erittäin hyvin. En tajua.

Suhtauduin koko helmikuuhun vähän nuivasti ja tosiaan joitakin yksittäisiä kivoja tapahtumia lukuun ottamatta koko kuukausi vaan valui ohi yhdessä hujauksessa. Välillä ihan ahdistaa se, miten äkkiä kuukaudet menee ohi mitään tekemättä. Ja sen sijaan, että tekisi jotain, on paljon loogisempi vaihtoehto katsoa FMA Brotherhoodia. Joka sekin on haitallista touhua jo ihan vaan siksi, että alkaa harmittaa, kun en itse ole vieläkään maailmanpelastaja. Ikääkin alkaa olla jo ihan liikaa ainakin siihen nähden, minkä ikäisiä monissa animeissa esiintyvät maailmanpelastajat on.

Jees, mutta halusin vaan tulla ilmottelemaan, että kuukauden tauosta huolimatta blogi ja minä ollaan yhä elossa. Yritän aktivoitua vähän paremmin, kunhan into kirjoittaa ja kuvata tästä palailee. Tähän loppuun haluan laittaa vielä tunnelmaa keventävän kuvan itestäni, ettei tästä postauksesta jää ihan masentunut olo.

Hyvää maaliskuuta kaikille! :--)

Oops, I didn't mean to idle for over a month. Sorry!