MiraBot

Oon pohtinut tässä viime päivinä aika diippejä eksistentiaalisia kysymyksiä, mutta en osaa pukea niitä sanoiksi, joten jotain kevyempää siis. Jos teillä lukijoilla on puoliksikaan niin tasoton huumorintaju kuin mulla, niin tulette viettämään erittäin nautinnollisia hetkiä tämän sivun parissa. Jos ette jo niin ole tehneet. Ja jos lopputuloksena on jotain erittäin hauskaa, niin kertokaa mullekin, kun nämä omat alkaa jo vähän pitkästyttää.

"Minkä takia aina kaikkiin tietokonehiiriin kertyy jotain pakastesiemeniä, papuja ja muita."

"Nyt munkin puhelimessa on kuuma?"

"Ei enää sillä, että taivaalta alkaa oikeesti tulla semmosta juhlavaa kangasta."

"Sain joltain käsityksen, että USAlaiset ois kielikuvia."

"Baarissa joku muistuttaa minkä takia"

"Liian pienet laukut ja liian vähän ruokaa, kombo jota vältän tästä eespäin ku ruttoa."

"Vittu näitä idiootteja jotka ei uskalla syödä flunssasen leipomuksia, right?"

"On tää vaan tää 15.30 on ollut tunnin liian pienet tissit, mutta millä busseilla pääsee keksukstorilta sammon keksukslukiolle?"

"Ymmärsin jotain, mitä oon ihmetellyt varmaan melkein viitisen vuotta sitte Reinot jalassa."

"Ilmotin itestäni KOASille maanantaina alkaa oikeesti tulla niitä pieniä mummoja."

"Uutisissa oli ihan eläimen tasolla, toisin kuin aikunen ihminen vois vähän yrittää ihan suotta estää hiuksiaan menemästä ruokaan, ne ei oikein vieläkään tajua"

"Mikä hitto se on suomeksi Jylhäkallion ylpeys kun pääsee katteleen Ponyoo."

"Voisinpa luvata, etten liikauta evääkään viikonloppuna, mutta vaikka kukko yritti munia hän ei onnistunut."

"Lievästi epätodellista mutta suurin osa sisällöstä oli"

"Hahahaa ei Turmiola vieläkään ymmärrä millasta on olla haluamatta lapsia ketä innostaa ala-astelainen pimbo, joka huutaa keskellä tietä kaverilleen vittu en puhu teille enää ikinä."

"Tai no voi olla keijukaisia ja menninkäisiä ja lohikäärmeitä ja prinssejä ja semmosta."

Kuvituksena väkinäisiä asukuvia, joita näpsin tänään tultuani koulusta. Ihan vain siksi, että vihdoin alkaa olla taas riittävän kylmä tälle ihanalle Monkin läskineuleelle, jonka ostin viime talvena. ♥ Olisin halunnut pukea tuon alle tumman hameen vaalean sijaan, mutta mä en käsitä mihin mun hameet on kadonnut. Lisäksi multa on kadonnut kajalin terotin. Oon kääntänyt pöydät ja meikkilaatikon nurin kymmeneen kertaan, mutta ei. Nyyh.

Koulu- ja Kynsijuttuja

En päässyt kouluhommista eroon edes yhdeksi viikonlopuksi, vaan napitin koneeni näyttöä kiltisti silmät ristissä sekä lauantain että sunnuntain. Sain sentään yhden tehtävän täysin pois päiväjärjestyksestä, vaikka lopputulos saa kyseenalaistamaan aika vahvasti, että liittyykö tämä nyt oikeasti yhtään liiketalouteen.

Homman nimi on siis se, että Web Design -kurssilla oli tarkoitus oppia kuvankäsittelyn perustaitoja, videoiden editointia sekä nettisivujen tekemistä. Sivut olisi mielellään pitänyt tehdä jollekin yritykselle tai järjestölle netistä löytyvien ilmaispalvelujen avulla, mutta en kehdannut mennä tyrkyttämään ilmaissivuja kellekään, koska olisin melkein samalla vaivalla voinut koodata ne. Lisäksi sivulle piti sisällyttää video ja ajattelin, että mahdollisuudet sen videon suhteen on paljon monipuolisemmat, jos teen sivut "itselleni".

Päädyin tekemään tuommoisen kynsiharrastukseen liittyvän sivun (jota pääsee tarkastelemaan lähemmin kuvaa klikkaamalla), koska uskoin tekeväni jonkun kynsitutoriaalin melko helposti videomuodossa. Lisäksi koneelta löytyy jo valmiiksi useamman vuoden ajalta kuvamateriaalia. Sivun tekemiseen käytin Weeblyä, joka osoittautui yllättävän monipuoliseksi ja käteväksi tapaukseksi. Sillä teki helposti ammattimaisen näköisen sivun ja koodiinkin pääsi tekemään pieniä muutoksia.

Kuvankäsittelystä ja nettisivuista en tainnut tällä kurssilla oppia yhtään mitään uutta. Videon editointi sen sijaan oli mulle jo lähtökohtaisesti sen verran oudompaa hommaa, että onnistuin kehittämään itteäni siinä lajissa aika paljonkin. Haluan jakaa tämän oppimiseni konkretisoituman teillekin, koska olen siitä ensikertalaisena ehkä vähän jopa ylpeä (vaikka ei tuosta rumasta esikatselukuvasta uskoisi):

Musiikin löytäminen oli varmaan suurin haaste, koska piti löytää jotain rojaltivapaata tavaraa. Plus että oikeasti olisin halunnut käyttää jotain 80-luvun videopelimusiikkia, mutta samalla pitää tämän edes jotenkin vakavasti otettavana. Semmosta. Tää oli kyllä ihan hauska projekti ja mietin vakavissani, että tekisin tuonne sivulle enemmänkin videoita aina kun on aikaa. Saa nähdä. Tässä vielä nuo videolla valmistuneet kynnet valokuvassa:

Linkkaa blogisi: Vol. 2

Eipä ole pelkoa, että marraskuussa loppuisi tekeminen kesken. Oikeastaan noita kouluhommia on ihan kiitettävästi aina joululomaan saakka ja lomankin ajan täytyy tehdä yhtä projektia. Toisaalta, onneksi se on erittäin kiva projekti! Ei vaan ole mitään hajua, että koska ehdin postaamaan tänne blogiin mitään ihmeempiä seuraavan kerran, joten ajattelin tähän väliin lykätä tämmöistä kivaa:

Tässä vielä pientä ohjeistuksen poikasta: Heitä blogisi nimi ja osoite kommentiboksiin viimeistään 1.12.2013 jonkinlaisella kuvauksella varustettuna. Kun listaan ennalta määrittelemättömän määrän lemppareitani, käytän kyseistä kuvausta sitten siinä hyväkseni. En listaa aikaisemmasta listauksesta tai blogini sivupalkista jo valmiiksi löytyviä blogeja.

Täältä pääset näkemään vielä aiemmin listaamani blogit.

Minun Costo

Tässä meillä on materian aiheuttamaa onnea parhaimmillaan. Se kun saa vihdoin ostettua jotain, mistä on tullut haaveiltua päiväunissa jo pitkän aikaa. Miten voikin yksi hattu saada ihmisen kihertämään niin kovin tyytyväisenä peilin edessä. Hihii.

Ihmettelen välillä miksi oon niin pihi vaatteiden suhteen, kun kuitenkin arvostan hyvää laatua, kotimaisuutta ja ekologisuutta. Nämä ominaisuudet yleensä maksaa vähän ekstraa, jollei sitten ole hyvä kirpparilöytöjen kanssa. Vaatteiden kohdalla vastaan tulee toki helposti se, että teen itse halvemmalla, jos en laske hintaa valmistukseen kuluneelle ajalle. Ja saan vieläpä mittojen mukaan tehdyn vaatteen. Costostani sen sijaan maksoin tyytyväisenä, koska en tiedä montako viritelmää olisin saanut ommella, ennen kuin olisin saanut aikaan mitään etäisestikään noin laadukasta. Ja hyvännäköistä. Ja täytyy se myöntää, että kyllä tuosta brändistäkin saa vähän lisäarvoa. ;)

The start of a magnificent hat collection.

Wok Wok Wok

Tykkään wokkiruoista paljon, joten sinänsä on ihme miten vähän niitä löytyy täältä blogista ruokaa-tunnisteen alta. Tuli alkusyksystä käytyä Ikeassa ja piti vihdoin saada ihan oikea wokkipannukin. Normaalilta paistinpannulta kaikki vaan lentää yli laitojen, jos tavaraa on paljon. Ja jos tästä pohjustuksesta ei osaa arvailla, niin luvassa on wokkireseptejä. Yhteensä peräti kolme sellaista ja ihan ilman lihaa vieläpä, jee!

Tämä herkku on kasvis-nuudelikeittoa, mutta valmistetaan wokissa. Alkuun wokissa kuullotetaan sipulia ja paria valkosipulinkynttä pilkottuina tietty. Sen jälkeen joukkoon heitetään porkkanaa (1 iso tai useampi pieni) ja kesäkurpitsa tikuiksi leikattuna sekä parsakaalia. Niitä paistetaan nelisen minuuttia. Sitten lisätään litra kasvislientä ja 4 dl kookosmaitoa ja annetaan kiehahtaa. Sitten vielä 4 rkl soijakastiketta ja 2 rkl (tai maun mukaan) punaista currytahnaa. Viimeisenä lisätään nuudelit ja haudutetaan kolmisen minuuttia, kunnes ne on turvonneet. Itse söin tätä kuitenkin useampana päivänä, joten tein nuudelit aina erikseen. Kaiken kruunuksi voi heitellä vielä vähän korianteria, mutta ite jätin sen välistä.

Kaali-tofuwokin ohje löytyi Yhteishyvän Ruoka-liitteestä ja se on näköjään saatavilla myös netissä, turha siis kirjoittaa sitä enää uudelleen tähän. Oon tätä ennen maistanut tofua kerran ja vaikka en sitä silloin täysin tyrmännyt, ei se mitään ihmeellistä herkkuakaan ollut. Tällä kertaa vedin tofun kuitenkin vähän pienemmiksi paloiksi ja paistoin oikein kunnolla tummemmaksi kunnon öljy-maustemarinadissa ja nyt se oli kyllä hyvää. Tai ainakin tässä reseptissä siitä tykkäsin.

Lopuksi tällainen ihan itse improvisoitu kasviswokki. Tämä syntyi semmosella hetkellä, kun ruoanlaitto ja kaupassa pyöriminen ei jaksanut hirveästi innostaa. Hain kaupasta vaan nopeasti jotain pientä, mutta suurin osa oli valmiiksi kaapeista löytyneitä "jämiä". Yleensä tuommoisessa mielentilassa tehdyt ruoat voi olla jotain ihan kamalaakin, mutta tämä oli kyllä ihan äärettömän hyvää. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä on porkkanaa, sokeriherneenpalkoja, parsakaalia ja cashewpähkinöitä. Ja riisinuudeleita. Mausteena suolaa, pippuria, Chili Explosion -mausteseosta, soijaa ja seesaminsiemenöljyä.

Mulla on ollut tapana survoa näitä reseptejä useampia yhteen postaukseen, mutta mietin olisiko selvempää laittaa jokainen vaan omaan postaukseensa. En tiedä tulisiko näitä ruokapostauksia sitten hirveän usein, enkä kuitenkaan yritä tästä mitään ruokablogia. Onko mielipiteitä tämän suhteen, jatkanko samaan vanhaan malliin vai olisiko kivempi jos joka resepti saisi aina ihan oman postauksensa?

It's so boring using the same plates every time I take food pictures...

Pitsimekko kaasolle

Sain tuossa elokuulla ommella pitkästä aikaa ihan jotain kunnollista, kun kaverini Miisan sisko meni naimisiin ja pääsin sitten tekemään Miisa-kaasolle mekon. Koska ompelu muuten on mulle jo ihan liian helppoa (oliskin), haettiin vähän lisähaastetta sillä, että ompelija ja asiakas asustaa ihan eri paikkakunnilla. Sen ansiosta tämä oli melkosen hermoja raastava projekti, mutta lopulta myös sitäkin palkitsevampi. Muistin taas, minkä takia rakastan ompelua niin mahdottoman paljon.

Mekkoa aloitellessa olin vielä Tampereella ja sovitin Miisalle jostain vanhasta lakanasta tekemääni hätäistä versiota pelkästä mekon yläosasta (vyötäröstä ylöspäin). Sen perusteella lähdin sitten Jyväskylään ompelemaan koko vaatteen valmiiksi.

Jossain välissä kesken ompelun piti käskeä Miisaa vielä tarkistusmittaamaan vyötärönsä puolestani, koska mekon vyötärön ympärys oli epäilyttävän pieni. Pitsi teki kaikkensa ollakseen mahdollisimman vaikeasti ommeltavissa ja muutenkin oli melko paniikin täyteiset pari päivää ompelukoneen äärellä, kun ei päässyt sovittamaan missään vaiheessa. Lopulta lähdin mekon kanssa Tampereelle ja ihan viime metreillä meinasin alkaa huutamaan kun mekko ei muka mahtunutkaan Miisan päälle. Häihin oli muistaakseni aikaa vajaa viikko. Mutta kyllä se sitten pienellä taistelulla mahtui. Ja siinä se oli se äärimmäisen onnistumisen tunteen täyttämä hetki, joka tässä ompelemisessa on mahtavinta.

Making beautiful clothes is pretty easy when you have a gorgeous customer!