Hattarapää

Koin hämmentäviä hetkiä tällä viikolla, kun yhtäkkiä niin sanotusti puun takaa yksi vaihto-opiskelija tuli kysymään, että onko tämä oma hiusvärini ja kehui sitten kamalasti. Suomalaisena tämmöiselle yllättäviltä tahoilta (tai niiltä vähemmän yllättäviltäkin) tulevalle kehumiselle altistuu surullisen vähän. Vaan eipä sillä että itse tekisin mitään asian eteen, koska jostain syystä on vaan niin mahdottoman pelottavaa sanoa jollekin tuntemattomalle, että hänellä on ihanat hiukset tai kiva takki. Välillä ärsyttää olla introvertti, vaikka oon pikku hiljaa alkanut ymmärtää, ettei se mikään luonnevika ole. Ja nyt äkkiä takaisin asiaan, ennen kuin tän pahemmin hairahdun.

Ei mahda olla kovinkaan loogista, että kun joku kehuu jotain ominaisuutta, alkaa tehdä mieli muuttaa sitä. Mulla oli jo pari vuotta sitten hinku värjätä hiukset siniseks, eikä se ihan välttämättä ole paljon hiipunut. Mitä nyt sininen ei välttämättä ole enää se nro. 1 vaihtoehto. Sen siitä saa kun menin taas tekemään nopeita kokeiluja kätevästi tietokoneella, nyt tekee yhtä paljon mieli hempeän pastellisia vaaleanpunaisia tai liloja hiuksia. En voi ihan vakavissani uskoa tätä. Jos oisin viisi vuotta sitten tiennyt ajattelevani tulevaisuudessa tämmöisiä, olisin nauranut itelleni sikspäkin.

Olisi kiva kokeilla, ettei tarvitse sitten kymmenen vuoden päästä jo katua tekemättä jättämisiä. Jos sitä vaikka kokeilisi jollakin hoitoaine-suoravärisekotuksella, ettei tule heti niin shokeeraava tulos ja jos se sitten onkin lopulta ihan hirveä, niin lähtisi muutamassa pesussa. En vaan ikinä oo värjäillyt päätäni (en ite tai värjäyttänyt parturilla), niin pitää tehdä aikamoiset taustatutkimukset, ennen kun uskallan mitään lähteä sotkemaan. Jos uskallan. Uskallanko? Vai kokeilenko Derwentin pastelliliiduilla pinkkejä latvoja ensihätään? :-D

I feel like dyeing my hair with a pastel color but I've never dyed my whole head so I'm a bit worried.
To dye or not to dye?