Hisako Sato: Drape Drape

Ihanaa että oma äiti touhuaa edelleen aktiivisesti vaatetusalan parissa, kun itse täytyy tällä hetkellä keskittyä vähän enemmän kaupan alaan. Ei mene tällaiset mahtavat löydökset sivu suun. Kaksi ihanaa kirjaa (ja kolmaskin on olemassa, pitää se joskus hommata), joista toisessa 17 ja toisessa 14 erilaista ohjetta haaremihousuista kauniisiin mekkoihin. Ohjeet vaikuttaa selkeiltä, mutta vaikea sen tarkemmin sanoa kun vielä en mitään ole tehnyt. Ja kaavatkin löytyy valmiiksi.




Näistä kirjoista löytyy niin mahdottoman upeita trikoovaatteitakin, että ehkä vihdoin saan tehtyä jotain säkillisestä Nanson trikoita, jotka sain valmistuessani eräänlaisena stipendinä.

These are the most beautiful books I've bought in a while. I'm drooling all over the pages.

Hattarapää

Koin hämmentäviä hetkiä tällä viikolla, kun yhtäkkiä niin sanotusti puun takaa yksi vaihto-opiskelija tuli kysymään, että onko tämä oma hiusvärini ja kehui sitten kamalasti. Suomalaisena tämmöiselle yllättäviltä tahoilta (tai niiltä vähemmän yllättäviltäkin) tulevalle kehumiselle altistuu surullisen vähän. Vaan eipä sillä että itse tekisin mitään asian eteen, koska jostain syystä on vaan niin mahdottoman pelottavaa sanoa jollekin tuntemattomalle, että hänellä on ihanat hiukset tai kiva takki. Välillä ärsyttää olla introvertti, vaikka oon pikku hiljaa alkanut ymmärtää, ettei se mikään luonnevika ole. Ja nyt äkkiä takaisin asiaan, ennen kuin tän pahemmin hairahdun.

Ei mahda olla kovinkaan loogista, että kun joku kehuu jotain ominaisuutta, alkaa tehdä mieli muuttaa sitä. Mulla oli jo pari vuotta sitten hinku värjätä hiukset siniseks, eikä se ihan välttämättä ole paljon hiipunut. Mitä nyt sininen ei välttämättä ole enää se nro. 1 vaihtoehto. Sen siitä saa kun menin taas tekemään nopeita kokeiluja kätevästi tietokoneella, nyt tekee yhtä paljon mieli hempeän pastellisia vaaleanpunaisia tai liloja hiuksia. En voi ihan vakavissani uskoa tätä. Jos oisin viisi vuotta sitten tiennyt ajattelevani tulevaisuudessa tämmöisiä, olisin nauranut itelleni sikspäkin.

Olisi kiva kokeilla, ettei tarvitse sitten kymmenen vuoden päästä jo katua tekemättä jättämisiä. Jos sitä vaikka kokeilisi jollakin hoitoaine-suoravärisekotuksella, ettei tule heti niin shokeeraava tulos ja jos se sitten onkin lopulta ihan hirveä, niin lähtisi muutamassa pesussa. En vaan ikinä oo värjäillyt päätäni (en ite tai värjäyttänyt parturilla), niin pitää tehdä aikamoiset taustatutkimukset, ennen kun uskallan mitään lähteä sotkemaan. Jos uskallan. Uskallanko? Vai kokeilenko Derwentin pastelliliiduilla pinkkejä latvoja ensihätään? :-D

I feel like dyeing my hair with a pastel color but I've never dyed my whole head so I'm a bit worried.
To dye or not to dye?

Red or Dead & Gok Wan

Mulla olisi taas ummet ja lammet kerrottavana koulun sekä muiden elämiseeni tällä hetkellä oleellisesti liittyvien asioiden iloista ja ahdistavuuksista, mutta jospa vaihtelun vuoksi jotain muuta. Hommasin itelleni monen vuoden jälkeen jopa ihan oikean päiväkirjan, että voin sinne raapustella kaikki syväluotaavat analyysit päivittäin vaihtelevista tunnelmistani, niiden syistä ja seurauksista. :D

Nyt kaivelen tämmöisiä kuukauden vanhoja juttuja, koska en ole innostunut tarttumaan kameraan muutoin kun jos on ollut kavereita kylässä tai muuta oikeasti valokuvaamisen arvoista (vaikka välillä tääkin on vähän kyseenalainen käsite). Mutta tänään oli hyvä päivä niin olon kuin naamankin puolesta, joten ryhdistäydyinpäs vähän kameran eteen heilumaan. TADAA:

Uudet rillit! Eihän edellisten hankinnasta olekaan kuin neljä vuotta (oh dear noiden vanhojen kuvien laatua). Jos nyt oikein muistan (enhän ole ainoa joka ei muista omia vahvuuksiaan?), niin vahvuudet muuttui miinus puolestatoista miinus kahteen mutta hajataitto oli vissiin vähentynyt. Periaatteessa näen siis vielä ihan hyvin vanhoillakin laseilla, kun tuo hajataiton väheneminen kuulemma vähän kompensoi tuota vahvuuden lisääntymistä. Mutta onhan nää mielettömän paljon hienommat kun nuo vanhat!

Ja koska vanhojen hyvien kokemusten takia lähdin hakemaan rillit taas Specsaversiltä, tuli hommattua toiset kaupan päälle. Tällä kertaa olin niinkin fiksu, että valitsin aurinkolasit vahvuuksilla ennemmin kuin taas jotkut oudot vaihtoehtorillit.

Valkkasin perus pilotti arskat, koska nämä sopii mun nassulle paljon paremmin kuin muut. Ja ainakin peittävät kunnolla. :D Nää on auttaneet jo tän olemattoman kevään aikana ihan mahdottoman paljon, eli oon kyllä tyytyväinen että kerrankin pystyin ajatteleen järjellä. On se mukavaa kun ei tarvi koko ajan olla siristelemässä silmiään. Ainoa ärsyttävä asia on se, kun joutuu menemään kauppaan arskat naamalla. Sitä vaan tuntee ittensä niin tyhmäksi ja tekisi mieli kirjoittaa isolla kyltti kaulaan, että näissä on vahvuudet.

Ja jotta varmasti saadaan kerrasta taas tarpeeksi naamakuvia, niin tähän loppuun vielä muistutus kummistakin vanhoista rilleistä.

Toi toinen on muutenkin vähän huono kuva, kun linsseissä näkyy heijastumia, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että mun uudet silmälasit on awesome! Enkä jaksa lakata ihmettelemästä miten paljon halvemmalla taas pääsi. Jos oikein muistan, niin maksaa ei tarvinnut kuin silmälasien kehyksistä ja linsseistä. Aurinkolasit tuli kehyksineen, linsseineen ja pinnoitteineen päivineen ilmatteeksi. Taisi tulla taas puolet halvemmaksi kuin neljä vuotta sitten.

I've got new glasses (and sunglasses) and having them makes the necessity of glasses less irritating. They look so much better than the old ones (in the last pic).