Kesäkuun...

...onnellisin käännekohta elämässäni on ehdottomasti se, että huhtikuiset kauhuskenaariot mun tulevaisuuden suhteen tuli kumottua, nimittäin pääsin töihin! Se tapahtui työkkärin kautta ja onneksi melko vaivattomasti. Olin vähän huolissani koko laitoksen kanssa asioimisen suhteen kaikkien kauhukertomusten takia. Näyttää taas hetkellisesti siltä, että loppujen lopuksi mä olen aika onnekas ja nyt myös onnellinen pirulainen. Ja tämä on myös se kiiruksen aiheuttaja.

...pahimmat paniikit syntyi kun mietiskelin, että mitä teen elämälläni seuraavan vuoden. Tiedän monia kavereita/ikätovereita, jotka ei oo vielä ihan varmoja siitäkään, että mitä suunnilleen tekevät sitten aikusena ja ne elää ihan rauhallisesti päivä kerrallaan. Ite kehittelen täällä oikein megaluokan kriisiä, kun en osaa päättää että jos pääsen ammattikorkeeseen niin menenkö sinne heti vai lykkäänkö paikkaa vuoden ja yritän kerätä töissä vähän rahaa omilla asumista varten. Muuten en oo järjestelmällinen sitten millään tasolla, mutta mä en vaan osaa antaa mun elämän ajelehtia. Periaatteessa toi tauko opiskelusta vois olla ihan järkevä, että sais vähän sitä rahaa säästöön ja ois hetken ihan rauhassa. Mutku...

...syvällisimmät pohdiskelut kohdistui ihmisiin ja lemmikkikissoihin. En voi ymmärtää miksi joku vaivautuu potemaan huonoa omaatuntoa siksi, että kisumisunsa onkin häikäilemätön raakalainen ja tykkää saalistaa kaikkea päästäisistä pikkulintuihin, eikä välttämättä tapa saalistaan sillä sekunnilla vaan vasta pienen kiduttamisen jälkeen. Se on eläin, eikä sitä kiinnosta muiden eläinten oikeudet helppoon ja kivuttomaan elämään.

...hämmentävin termi on luonnonsuojelu. Miltä sitä luontoa oikein suojellaan? Muuttumiselta? Koska sehän on muuttunut aina. Hölmöä puhua luonnonsuojelusta, kun yritetään epätoivosesti säilyttää kaikki asiat ilmastoa ja eliöitä myöten ennallaan vain siksi, että ihmisen olisi hyvä olla täällä vielä sadan vuoden päästäkin. Ihmistensuojelu olisi paljon todenmukaisempi termi.

...helpoin tapa saada aina niin leppoisalla Miralla keittämään yli: Mene ja luule mua tyhmäksi. Baarissa yksi poika meni minuutin perusteella tekemään sellaisen tulkinnan, että en taida olla mikään tohtori. Minuuttiin mahtui tätä: Oltiin kaverin kanssa hakemassa juotavaa ja se poika vaan pölähti siihen kysymään, että kummat valehtelee enemmän, tytöt vai pojat. Mä en sanonut mitään kun en heti kuullut koko kysymystä kunnolla, mutta kaveri vastas jotain ja sit se poika kysy kaverilta, että onko se yliopistossa. Jotain ne höpisi siinä hetken kun mä vaan seisoin ja odotin juomaani ja välillä virnuilin kun se poika höpisi jotain ihan outoja. Ja sen mun virnuilun perusteella se ilmeisesti päätti että mä olen vähän yksinkertanen. Ja silloin kun se sanoi sen ääneen, teki mieli vähän kysäistä että mennäänkö ulos kahtomaan kuka ei oo tohtori perkele. Läskiksi ja rumaksi saa sanoa, mutta älä nyt helvetissä lähde arvostelemaan tätä huikeaa järjenjuoksuani.

...mukavin ihminen oli eräs ennen täysin tuntematon (eikä nyt kyllä vieläkään mikään hirveän tuttu) mua muutaman vuoden vanhempi tyttö (vai pitäiskö jo opetella puhumaan naisista), joka on asunut ikänsä täällä samassa pienessä paikassa missä minäkin oon asunut ikäni. Jotenkin sitä on luullut että täällä tuntee kaikki, mutta hauska yllätys kun ei tunnekaan. Juteltiin bussissa ja kyseinen henkilö onnistui valamaan muhun uskoa, että mulla olisi hyvät mahkut päästä Jyväskylään opiskeleen ja vaikutti muutenkin kivalta. Tuli semmonen hyvä fiilis, ettei kaikki suomalaiset sittenkään oo semmosia kylmiä ja etäisiä. :D

...työilmapiirin parantajan titteli kuuluu Radio Nostalgialle. Kaikenlaisen nostalgisoimisen ja loistavan musiikin ystävänä sitä arvostaa suuresti kun saa ommella tämmöisten tahdissa: